Pariisi, Young & Happy hostelli

 

no prob. kuhan pääsee pois pariisista!

Toulouse, Jung & Happy

 

ajattelen vapaita autonomisia alueita

ja sinistä tyhjää huoneistoa berliinissä

ja punaisia kaloja jotka uivat ilmassa

ajattelen asioiden hetkellisyyttä

ja sitä miten minä voin kuunnella

ja kadota

kuunnella

ja kadota

ja sitä miten pohja eläinten käyttäytymistä tutkivalle tieteelle

syntyi niin että eläintieteilijät

vuosikymmenien ajan

vain olivat eläinten kanssa

tarkkailivat niitä

tarkkailivat

eivät tehneet mitään

tarkkailivat

miten uskon oppivani kaiken samalla tavalla

yrittämättä mitään

edes nostaa kynää paperin päälle

sitä miten ajattelen ihanteellisen tekstin muodon olevan

vanhan katedraalin sisään sortunut huone

rauniot

rauniot

ajattelen epätäydellisyyttä

mitä Kyon on sanonut

kiinalaisista palatseista

joihin jätettiin aina keskeneräinen rakennus

että tila tulisi valmiiksi

ja ajattelen sitä mitä poika sanoi

virheestä tai epätäydellisyydestä jonka jättäminen musiikkiin

päästää jumalat sisään

ajattelen michaux'n muistiinpanoja kuvitellusta kasvi- ja eläintieteestä

muistiinpano tekstilajina

epämääräisiä listoja päivien epämääräisistä asioista ja aja

tuksi

st

a

ohuita katulamppuja joiden läpi näkee taivaan

ja kaikki pilvet

ja läpinäkyviä rakennuksia, joiden lasien läpi näkee toiseen maailmaan

peilitaloja jotka häviävät näkyvistä

olemme lähdössä pariisiin

poika ostaa kirjan kabbalasta

minä haluaisin oppia elämänpuun

ja siitä miten sitä voi vain olla rauhassa

rauhassa

rauhassa

miten voi vain kuunnella

ja ihmiset paljastavat sisäisen maailmansa

enkä voi kun olla kiitollinen

enkä voi oikeastaan antaa mitään

voin vaan ihastella

ja kuunnella

kuunnella

kuunnella

voin oppia kaiken maailmasta heiltä

toisilta ihmisiltä

jotka tulevat istumaan viereeni ja alkavat puhua

se on ihmeellistä, mistä he tulevat

pikkuiset jumalat

me lähdemme ehkä venetsiaan

ja yhtäkkiä minun on vaikea keskittyä enää mihinkään

käännän jotain matkakirjaa

ensimmäinen versio on aina kaameata sotkua

en edes yritä päästä sisälle

kirjoitan mitä sattuu niin minun on helpompi ymmärtää toisella kerralla kun luen tekstiä

sillä minulle kirjoittaminen on kaivaus, eräänlaista arkeologiaa

yritän paljastaa jotain, puhdistaa, silottaa

välillä silti on hauskempi jättää asiat hieman likaisiksi

hän kuuntelee ääniä

tykkään olla hänen kanssaan

äiti lähettää viestin, että voisin kirjoittaa paikallissanomalehteen jutun

sarjamurhaajan kanssa samassa kaupungissa, koska

toulousissa

täällä on ammuttu juutalaisessa koulussa rabbi ja kolme lasta

ranska on hälyytystilassa

emme me huomaa mitään

teemme hengitysharjoituksia, poltamme tupakkaa, kävelemme sateenvarjon alla

illalla katsoimme kurosawan unelmia tai unia

jossa kettuja ja persikkapuiden henkiä

hänellä on usein kaulassaan punainen huivi

hiukset ovat sekaisin, hieman androgyynit kasvot

kuten aina pojilla joiden seurassa viihdyn, aina heitä on luultu tytöiksi

en pidä siitä miltä miehet näyttävät ja tuoksuvat

pidän enemmän tyttöjen hymyilevistä kasvoista, kiharista hiuksista ja pyöreistä vartaloista

poskien kuopista

ja sitten heistä, jotka ovat anima ja animus, jotka ovat aurinko ja kuu

heistä joilla on kolmesataa sielua

talk talk

ja lähdemme ehkä veden päälle rakennettuun kaupunkiin

että vuokraemäntä saa olla rauhassa

tuntemattomuus

ja minun pitäisi tehdä töitä ja pitäisi lopettaa se mikä pitäisi

minun pitäisi tehdä kaivauksia

ja muutun yhä hitaammaksi

hitaammaksi

niin kuin lapsuuden painajaisissa, jossa yritin päästä varjoa karkuun kotipihalla

mutta olin hitaampi kuin koko muu maailma niin hidas

että he eivät edes huomanneet jos sormeni liikahti

se kesti yhtä pikään kuin omenapuun kasvaminen

täyteen kukoistukseen

alan tajuta etten saa mitään aikaiseksi

sellaisen työn tekemisen mittakaavalla

on oltava jokin toisenlainen kaava

esimerkiksi sellainen joka syntyy siniseen kuution mutoiseen huoneeseen berliinin

hengitysharjoituksilla

sinisessä vedessä punaisten kalojen kanssa

kirje eräästä kaupungista

päivät ovat alkaneet mennä nopeammin

teen joogaliikkeitä kun poika neuvoo

 ja herään yöllä aina samaan aikaan

erilaiseen painajaiseen johon olen tukehtua

ja ystäväni unessa raskaana

hikipisara ohimolla

makaa selällään pöydällä ja vatsan nahka pinkeänä

hän sanoo että menee nopeasti kihloihin rakastajien kanssa

koska tulee raskaaksi pelkästä miehen kosketuksesta

hänellä on jo neljä lasta

joista yksi on peruukki

ja hän sanoo, että he jäävät yhteen, jos uusi lapsi syntyy kuolleena

jos se on elävä, he eroavat ja hän hoitaa kaikkia viittä

ja yhtäkkiä hän muuttuu kummalliseksi, nousee ylös

ottaa maljakon käteensä ja lähestyy minua uhkaavasti

haluaa tappaa

muodonmuutos

olemme talossa jossa on ystäviäni joista monet ovat vähän muuttuneet

yksi heistä samanlainen kuin silloin kun olimme 19-vuotta

ja kukaan ei oikein reagoi siihen että minua yritetään tappaa

ystäväni ottaa käteen veitsen ja lähestyy minua sen kanssa

hikeä valuen lapsi mahassaan

menen ulos ovesta näen siellä ystäväni lapset

tajuan että kidnappaamalla yhden voin pelastua

otan yhden lapsista käteeni ja lennän sisään talon yläkerran ikkunasta

yhtäkkiä olenkin lapsuudenkodissani

ystäväni sanoo minulle ettei lapsen kidnappaaminen auta mitään

mutta sitten minä herään ja minua halataan

syömme intialaista ruokaa ja poika sanoo

että hän uskoo jokaisen ihmisen sisällä olevaan universumiin

poika joka löysi kaulastani kohdan joka on ollu kadoksissa jo viisi vuotta

kävelemme sateenvarjon alla

tuijotan repaleisia teippejä roskiksen kulmassa

ja mietiskellessä tuntuu siltä kuin mieleni siirtyisi vähän ruumiin ulkopuolelle

menemme ruokakauppaan

appelsiinimehua, jugurttia, hilloa ja hän matkii intialaisia tansseja

joka paikassa

tanssii joka paikassa aivan hölmöllä tavalla ja minua naurattaa

Toulouse, Rue de Royan

Näin kevään ensimmäisen oranssisiipisen perhosen.

Toulouse, Rue du Poids de l'Huile

Liehuvahiuksinen vanha nainen pyöräilee ohi keltaisella Free Tibet polkupyörällä, johon on joka puolelle ripustettu sinipunakeltaisia lippuja.

Toulouse, Rue de Bordeaux

Toulouse, Mix'art Myrys

Kävelin eilen kohti Mix'art Myrysin squattia. Siellä on Occupy-viikonloppu, jossa näytettiin eilen vapaiden taiteiljoiden tekemä squattidokkari. Kuljeskelin Canal du Midin viertä, kun ilta laskeutui. Katulamput ja vanhat rakennukset sekä leipomoiden ja liikehuoneistojen neonvärivalot heijastuivat läikehtivästä vedenpinnasta. Oli lämmin maaliskuinen ilta. Ohitin Charles Baudelairen kadun. Mietin murskaantuneita kotilonkuoria, joita olen löytänyt kanaalin viereltä. Aluksi ajattelin niiden olevan ihmisten jättämiä, mutta löydettyäni niitä niin usein aloin ajatella, että ehkä ne olivat todella kulkeutuneet Välimereltä asti, jonne kanaali laskee. Vähitellen seutu muuttui rähjäisemmäksi. Tasoristeyksiä, hoitamattomia jättömaita, aitoja täynnä värikkäitä ja repaleisia julisteita, afaltoitu jalkakäytävä muuttui hiekkaiseksi. Saavuin esikaupunkialuelle, ympärillä valtavia kerrostaloja aidattuine pihoineen. kylmää valoa hohkaavia ruokakauppaketjuja, ei juuri ketään muuta likkeellä jalan, pimeää. Minua alkoi pelottaa se etten tuntenut aluetta entuudestaan. On jännittävää asua suurkaupungissa, jossa on paljon rikollisuutta, paljon laitonta maahanmuuttoa, erilaisia kansallisuuksia, kodittomat ovat vallanneet kadut ja huorat päivystävät juna-aseman seuduilla. Elokuvan jälkeen olisi ollut jo yö ja minun olisi pitänyt kävellä takaisin kotiin yksin. Päätin kääntyä takaisin keskustaan.  Pitää palata squatille sädehtivän auringon aikaan ja opetella tuntemaan seutu.

 

Mietin tänään pitkään Japanilaisessa puutarhassa

minkä väriset Virginia Woolfin hiukset olivat.

Oi mustavalkokuvien herättämät kysymykset!

Toulouse, 13 rue de la Bourse

Olin tänään kääntämässä Bapz nimisessä englantilaisessa teehuoneessa. Katosta roikkui vaaleanpunainen ja ruskea pitsisateenvarjo ja kattokruunuja, seinille peilien viereen oli ripustettu päähineita ja pöydällä oli lamppu, jonka varjostimena oli ruskea nahkareunuksinen huopahattu. Skonssit ja cappucino tarjoiltiin vanhojen englantilasien posliiniastioiden sirosta terälehti- ja ornamenttimerestä. Viereisessä pöydässä istui vihreässä pallopaidassa tyttö, joka näytti aivan Virginia Woolfilta, samanlaiset soikeat kasvot, älykkäät silmät ja  vesiputoushiukset. Viimeistelin Michaux'n Ihmeelliseen eläin- ja kasvitieteen sarjaan kuuluvan tekstin Katafalkeista.

Toulouse, Minimes

Kuljen kaduilla tarkkavaisena, jos löytäisin sieltä vaaterekin kesämekoilleni. Täällä hylätyt huonekalut viedään ikkunan alle vihreiden roskiksien viereen sillä kirpputoreja ei ole. Marraskuussa 1 Rue Louis Vignes'llä törmäsin kotimatkalla hylättyyn eebenpuiseen rokokoosohvaan, jonka punainen samettipehmuste teki halkeaman ränsistyneen lähiön punatiilisiin kerrostalohin ja niiden vaaleankeltaisiin irtonaisiin rappauksiin. Niin rähjäinen ja yleellinen samanaikaisesti tämä vaaleanpunainen kaupunkini...

Toulouse, 69 Avenue Frédéric Estèbe

Nuoria kävelemässä kadulla sinisen, lilan ja harmaan pastellisateenvarjon alla.

Toulouse, 1 Avenue des Minimes

Perdue!
Jeune chatte blanche et  grise, des yeux bleus.
09.82.43.62.85

Toulouse, 8 rue de Bordeaux

Toulouse
France

"Because I know that time is always time
And place is always and only place"
Ts. Eliot, Ash Wednesday

Tämä matkakirja eräänlaisena pienenä ja epärealistisena haaveena säilöä jotakin hyvin arkista näistä päivistä joita elän joka hetki täällä vaaleanpunaisessa kaupungissa. Uskon Jumalan löytyvän yksityiskohdista, joten keskityn hyvin pieniin ajan muruihin ja asioihin joita kohtaan jokapäiväisessä elämässä. Ts. Eliot lainauksen olen alun perin löytänyt Chris Markerin elokuvasta Sans Soleil, joka säilöö fragmentteja 1980-luvun Japanista ja Afrikasta ja onnistuu saavuttamaan säteilevän ajan kokemisen tunnun niin luonnollisena että elokuvan katsominen on kuin kuljeskelisi joutilaana päivänä Japanilaisessa puutarhassa. Odotan, että päivät kuluvat...