Kirjoituksia kirjallisuudesta, nykytaiteesta ja elokuvista.

Kirjoituksia kirjallisuudesta, nykytaiteesta ja elokuvista.

Kidnappaa joku & tee hänet onnelliseksi. Valitse joku umpimähkään & vakuuta hänen perineen suunnattoman, hyödyttömän & ihmeellisen omaisuuden – sanotaan vaikka 5000 neliömailia Antarktista, tai ikääntyneen sirkuselefantin, tai bombaylaisen orpokodin tai alkemistisen käsikirjoitusohjelman. Myöhemmin he tulevat huomaamaan uskoneensa hetken johonkin ihmeelliseen & sen seurauksena kenties ovat pakotetut etsimään hiukan intensiivisempää suhdetta olemassaoloonsa. -Hakim Bey-


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tampere

Bileraketti palasi kotiin Tampereelta. Annikin runofestivaaleilla oli upea Kaj Chydeniuksen ja Taru Nymanin esitys. Aulikki Oksasen, Lauri Viidan ja Eino Leinon tekstejä oli mukava kuunnella auringonpaisteisessa puutalokorttelissa laulusävellyksiin sovitettuna. Vielä kuudelta aamulla istuimme Henrin kanssa valoisalla kadulla ja mietimme jäisimmekö siihen yöksi. Heräsin kuitenkin kommuunista Pispalasta. Muumitalon ikkunasta näkyi syreenejä ja talon asukkien oma ranta. Myöhemmin pääsin kuuntelemaan Afrikasta tuotuja vinyylejä ja tiskaamaan. Muistoksi matkasta jäi naarmu kyynerpäähän ja filmikehitepullo.

Myöhemmin sain tietää, että Tampereelta ostettiin paprika, jonka viimeinen päiväys on 1.1.2000. Tällainen herättää kysymyksiä. Oliko kysessä sittenkin aikamatka? Kuka oli oikeasti ruokakaupan kiinalaisen näköinen pikkupoika, joka tuli kassajonossa peräämme ja toisteli: "Mikä naurattaa? Mikä naurattaa?" Menikö aikaluuppi umpeen, kun paprika syötiin? Voiko John Titorin unohtaa kokonaan tässä yhteydessä. Oliko pikkupojan ostama lelupyssy sittenkin laserase? God only knows. Vuosi on käsittääkseni nyt kuitenkin 2013, ja elämme intiaanikesää.