Olen aina haaveillut kynästä, joka olisi injektioruisku. -Jacques Derrida

Äänitaideillan tiedote

TIEDOTE VAPAA JULKAISTAVAKSI 15.11.2013

Marraskuun pimeydessä kokoonnutaan Kirjailijatalolle kuuntelemaan äänitaidetta. Pimeys antaa mahdollisuuden keskittyä kuultuun tarkasti. Illan aikana esitetään seitsemän teosta, joiden lajityypit kattavat äänirunouden, kuunnelman ja konseptualistisen äänitaiteen.

Ulkomailta saapuvat venäläiset mediataiteilijat Taras Mashtalir ja Natalia Fedorova, joiden duo Machine Libertine esittää äänirunoutta. Mashtalir on New Yorkissa elektronista musiikkia tuottanut äänisuunnittelija ja Fedorova on tutkijatohtori, joka on tutkinut venäläistä digitaalista kirjallisuutta. Kolmas ulkomaantähtemme Oravin taas on itävaltalaissyntyinen, myöhemmin Berliinissä asunut videorunoilija, jolta kuulemme äänirunoutta.

Kiteeläinen säveltäjä ja runoilija Jukka-Pekka Kervinen lähettää esityksensä netin kautta. Tätä kansainvälisesti tunnettua suomalaisen runoundergroundin kovinta luuta kuullaan ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Sallasta Helsinkiin muuttanut äänisuunnittelija Esa M. Mattila taas on teatterikorkeakoulun kasvatteja. Hän tuo iltaan Antti Ruuskanen Shreds-nimisen nauhateoksen, joka tutkii keihäänheittäjä Antti Ruuskasen haastattelulausuntojen tonaalisia ominaisuuksia.

Jyväskyläläisiä edustavat muun muassa Disorder of deadeight-yhtyeestä tunnetut äänityöläiset Jari-Matti Nurminen, Janne Kaipainen ja Mikko Määttä, jotka esittävät illassa Nyarlathotep-kuunnelman. Kokeellista musiikkia ceniq-nimellä tekevän Sami Louhelan teos on konseptualistinen kunnianosoitus ambientsäveltäjä Harold Buddille. Mikko Määttä ja Riikka Ala-Hakula esittävät illassa kuunnelmia, jotka perustuvat aiemmin suomentamattomiin proosarunoihin ranskalaisen runoilijan Henri Michaux'n  kuvitteellisesta kasvi- ja eläintieteestä.

Iltaa varten järjestettiin koko Suomen kattava vapaa teoshaku. Iltaan on vapaa pääsy ja se nauhoitetaan ja lähetetän myöhemmin Radio Hearilla. Illan järjestämistä ovat tukeneet Koneen säätiö ja Keski-Suomen Kirjailijat.

Lisätietoja:
Riikka Ala-Hakula, <riikka.alahakula(@)gmail.com>, +358445375489, tiedotus

Äänitaideilta 23.11. klo 18-23 Keski-Suomen Kirjailijatalolla

Illan aikataulu

19.00 Jari-Matti Nurminen & Janne Kaipainen & Mikko Määttä
19.30 Esa M. Mattila
20.00 Michaux-kuunnelmia
20.30 Oravin
21.00 Jukka-Pekka Kervinen
21.30 Sami Louhela
22.00 Machine Libertine

Esiintyjät

Machine Libertine on Taras Mashtalirin ja Natalia Fedorovan mediataideduo, joka saapuu Jyväskylään Venäjältä. Duo esittää illassamme äänirunoutta.

Taras Mashtalir on säveltäjä, äänisuunnittelija ja klassisen koulutuksen saanut muusikko, joka siirtyi tuottamaan elektronista musiikkia New Yorkiin. Hän on tehnyt multimediainstallaatioita ja lisäksi hän on toiminut äänisuunnittelijana muun muassa Discovery Science Channelille, History Channelille ja TNT:lle.

Natalia Fedorova on mediataiteilija, kirjailija, kirjallisuuden tutkija ja kääntäjä. Hän on tehnyt muun muassa kineettistä runoutta, konkreettista runoutta, hyperfiktiota ja videorunoutta. Hän työskentelee tohtoritutkijana Pietarissa (Herzen State University) aiheenaan kirjallisuuden teoria.

Machine Libertine : https://www.youtube.com/watch?v=yEoIpp6rJs0
Taras Mashtalir: http://www.sonicartist.me/wp/sonic-sculpture/
Natalie Fedorova: http://elmcip.net/critical-writing/where-e-lit-rulinet

Oravin on itävaltalainen runoilija, joka esittää illassa äänirunoutta. Hän on asunut Berliinissä ja työskennellyt siellä assistenttina videotaidetta julkaisevassa Virus Filmissä ja valokuvaajana, kirjoittajana ja elokuvantekijänä Miron Zownirissa.

Oravinin videoteoksia: http://oravin.tumblr.com/tagged/videos

Jukka-Pekka Kervinen on kiteeläinen säveltäjä ja runoilija, joka lähettää teoksensa iltaamme livenä netin kautta. Hän säveltää kamarimusiikkia, elektronisia teoksia ja tietokonemusiikkia. Hän tekee kokeellista visuaalista runoutta ja hänen teoksiaan on julkaistu muun muassa verkkojulkaisuissa Poethia, Moria, SHAMPOO, Aught, Swirl, Word/For Word, sidereality, can we have our ball back, 5_Trope, Generator, m.a.g, ja BathHouse Magazine. Hän toimittaa xStream ja xPress(ed) –nettilehtiä.

Kervisen sävellyksiä
Uninterrupted Disturbance: http://www.youtube.com/watch?v=h3BxP-wJxSY
As Well: http://www.youtube.com/watch?v=-UEnQ1d63-A

Esa M. Mattila on lappilaislähtöinen äänisuunnittelija (TeM) ja äänitaiteilija. Hän on työskennellyt mm. Kokkolan Kaupunginteatterissa, Teatteri Avoimissa ovissa sekä Q-teatterissa. Äänitaideiltaan Mattila tuo 'Antti Ruuskanen Shreds'-nimisen nauhateoksen, joka tutkii keihäänheittäjä Antti Ruuskasen haastattelulausuntojen tonaalisia ominaisuuksia.

Sami Louhela on jyväskyläläinen ceniq:nä tunnettu kokeellisen musiikin tekijä.

Ceniq
http://www.discogs.com/artist/Ceniq

Jari-Matti Nurminen, Janne Kaipainen ja Mikko Määttä ovat muun muassa Disorder of deadeight-yhtyeestä tunnettuja äänityöläisiä. Jari-Matti Nurminen on säveltäjä ja muusikko, joka opiskelee musiikkitiedettä Jyväskylän yliopistossa. Janne Kaipainen on musiikkiteknologian parissa työskentelevä muusikko, joka soittaa muun muassa Profeetta & Uusi Maailmanuskonto-yhtyeessä. Mikko Määttä on musiikkiteknologi.

Disorder of deadeight
Deep Stuff: http://disorderofdeadeight.bandcamp.com/album/do-wow-that-tilt

Riikka Ala-Hakula on kirjoittamisen opiskelija Jyväskylän yliopistosta, joka on kääntänyt Henri Michaux'ta.

Henri Michaux: Kuvitelmia (Parnasso 5/2012)

Katafalkit 1

Tältä alueelta löytyy vielä joukoittain pieniä eläimiä, joiden ruumis on vanua. Kävelette niiden päältä mutta jälkeenpäin löydätte ne täysin vahingoittumattomina. Ainut tapa vaurioittaa eläimiä on seuraavanlainen: hännästä lähtien kolmasosa niiden selkärangasta on luuta, ja jos siihen osuu jotain, selkäranka ei kasva normaalisti vaan jauhautuu ja eläin kaatuu kömpelösti maahan. Miksi, sitä kukaan ei tiedä, mutta kun luu avataan, löydetään ainoastaan taikinaa, joka ei ole mitenkään erikoista.

On myös toinen eläin, jonka selkäranka on katafalkkiluuta. Eläin on ristiinnaulittu nuorena ja se on suurempi kuin kananmuna. Kun sitä lähestyy, se potkaisee vihollista kohti yhden lentävistä kavioistaan, yhden koninpotkuistaan. Se pystyy puolustautumaan joka suuntaan kääntäen takaruumistaan ruuvikierteen lailla. Eläin on vihamielinen hyökätessään (muttei muuten) ja ollessaan suunniltaan se pysyy taisteluasemissa tarvittaessa kaksi vuorokautta. Sen jälkeen se uusii automaattipotkunsa ja panee vihollisen pakettiin ensimmäisen luokan hautauksella. Potku tekee vihollisesta niin puhdasta jälkeä, että kun näemme katafalkkeja ryhmissä: isän ja lapset – liikutumme nähdessämme tämän kuoleman uudenlaisen ilmentymän – joka toimii nyt perheinä.

1Katafalkki tarkoittaa ruumisarkun koroketta.

Valikoimasta La nuit remue (1935) suomentanut Riikka A.H.

Neo-tantrismi ja modernistinen taide Intiassa

Rebecca M. Brown kirjoittaa artikkelissaan P. T. Reddy, Neo-Tantrism, and Modern Art in India (2005) intialaisen kuvataiteilijan Pakhal Tirumala Reddyn taiteellisen identiteetin muodostumisesta neo-tantrisen suuntauksen kautta. Artikkeli käsittelee myös Reddyn suhdetta kansainväliseen taidekenttään ja intialaisten taiteilijoiden kohtaamia haasteita heidän yrittäessään sulautua länsimaiseen modernistisen taiteen maailmankuvaan.

Reddyn taiteilijanura alkoi vuonna 1935 hänen päästyä Bombaylaiseen taidekouluun. 1940-luvun alkupuoli oli hänelle taiteellisesti aktiivista aikaa ja hän perusti Young Turks-nimisen nykytaideryhmän. Pari vuotta ryhmän perustamisen jälkeen hän kuitenkin kiinnostui Intian itsenäisyyttä ajavien ryhmien toiminnasta ja taiteellinen toiminta jäi taka-alalle. Reddy joutui jättämään kotinsa Lahoressa vuonna 1947 Intian ja Pakistanin itsenäistyessä ja Lahoren jäädessä Pakistanille. Myös siihenastinen taiteellinen tuotanto jäi Lahoreen ja tuhoutui. Reddy kiinnostui taiteen tekemisestä uudelleen 1950-luvulla ja piti vuonna 1956 ensimmäisen näyttelyn tauon jälkeen.

Brownin mukaan modernistinen käsitys maailmasta perustuu 1700- ja 1800-luvulta periytyvään olettamukseen, että länsimainen tieteellinen ja teollinen kulttuuri on sivistyneempää ja kehittyneempää verrattuna muuhun maailmaan. Tästä ajatuksesta nousee myös se 1800-luvun lopulla symbolistisen taidesuuntauksen aloittanut käsitys alkukantaisista, aidoista ja universaaleista merkeistä, joita löytyy erityisesti länsimaalaisten primitiivisinä pitämistä kulttuureista. Viehtymys Aasian ja Afrikan alkuperäistaiteeseen onkin ominaista länsimaiselle modernistiselle taiteelle.

Intialaisten taiteilijoiden oli vaikeaa suhtautua ja päästä mukaan kansainväliseen taidemaailmaan modernistisen taidekäsityksen ollessa vallalla. Intialainen taiteilijahan osaltaan edusti tätä stereotyyppistä alkukantaista ja tuntematonta toiseutta, joka oli modernistisen taiteen ihanne. Piti siis löytää joku toinen kohde tälle tuntemattomalle ja löytää universaali mutta samalla omaperäinen kuvakieli. Näistä lähtökohdista syntyi neo-tantrismi.

Tantrismi ja neo-tantrismi P. T. Reddyn taiteessa

 

Tantrismi on vanha, laaja ja vaikeasti määriteltävä filosofinen suuntaus, jonka merkkejä, oppeja sekä tekniikoita käytetään monessa uskonnossa kuten esimerkiksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Nykyään tantrismi on jo hieman tunnetumpi käsite, mutta Reddyn aloittaessa työskentelyn aiheen piirissä, se oli suurelle yleisölle tuntematon länsimaissa. Se oli vieras myös intialaisille ja näin se tarjosi paikallisille taiteilijoille mahdollisuuden kohdata toiseus.

Yhtenä tantran ydinajatuksena voidaan pitää sitä, että näkyvällä maailmalla eli makrokosmoksella on aina vastineensa mikrokosmoksessa. Mikrokosmoksena voi toimia esimerkiksi ihmisen ruumis. Tällöin yhteys makrokosmokseen, eli universumiin, löytyy ruumiin kautta liikeharjoitusten, seksin tai vaikka ihmisäänen avulla. Kuvataiteen kannalta mielenkiintoinen tapa luoda yhteys makrokosmokseen tapahtuu kuvan eli yantran avulla.

Sree (1971)

Yantra on geometrinen kuvio, joka kuvaa jotain universaalia totuutta kosmoksesta ja auttaa tantran harjoittajaa pääsemään yhteyteen makrokosmoksen kanssa. Reddy tutustui yantroihin kuvittaessaan vaimonsa kirjaa Harivamsa in Telugu (1973) traditionaalisilla intialaisilla uskonnollisilla kuvilla. Pian hän alkoi kehittelemään näiden kuvioiden pohjalta omaa symbolijärjestelmäänsä. Maalauksissa Sree (1971) ja The Kiss (1972) yantrojen geometriset viivat muuttuvat ihmisen ruumiinosiksi ja kasvoiksi. Teoksissa on myös yantroista poiketen tekstiä ja esimerkiksi The Kiss viittaa 1800-luvun lopun ranskalaisen kuvanveistäjän Auguste Rodinin samannimiseen veistokseen. Yantrojen lisäksi Reddy kuvasi myös tantran ääneen lausuttavia tavuja, mantroja. Tästä esimerkkinä teos Emergence of the Sound (1970), joka kuvaa kirjoitetun tavun ja sen symboliikan lisäksi tavun värähtelyä lausuttuna.

Emergence of the Sound (1970)

Teoksissa Unknown script (1972) ja Form No. 3 (1972) Reddy työskentelee kirjoitusjärjestelmien piirissä. Töissä kirjoitusakti hallitsee koko työn kompositiota. Kuvassa Unknown Script katsoja näkee ikään kuin häivähdyksen kielellisistä kirjoitusmerkeistä, joita kuvassa ei kuitenkaan ole. Huomio kiinnitetään siihen mitä yksityiskohtia tietystä kulttuurista tiedetään ja mitä ei. Aiemmissa töissään Reddy on tehnyt tunnetuksi devanagarin tavusymboleita "Sri" ja "Om", jotka tunnistettiin intialaisen ja länsimaisen yleisön piirissä 1960- ja 1970-luvulla. Työssä Form No. 3 keskustaan on sijoitettu ikuisuutta symboloiva &-merkki, joka näyttää liittyvän johonkin toiseen muotoon. Kun tateilija alkaa muuttaa näitä symboleita omaksi ikonografiakseen, ne alkavat viitata myös intialaisille vieraaseen kirjoitusjärjestelmään, kuten muinainen malayalama. 


Lisäisin Brownin huomioihin myös sen, että taiteilijan omaa ikonografiaa saatetaan herkästi tulkita semanttisina merkkeinä, vaikka se olisi aseemista (eli se ei kantaisi kielellistä merkitystä) kuten teoksissa Form No. 3 ja Unknown script. Syynä voi olla se, että eksoottisen maan kulttuuria ei tunneta tarpeeksi hyvin, jotta voitaisiin olla varmoja milloin merkki on semanttinen ja milloin aseeminen. Lisäksi kyseessä voi olla laajempi länsimainen viehtymys logosentrismin: kieltä, sanoja ja merkityksiä tulkitaan myös sinne, missä niitä ei todellisuudessa ole. Esimerkiksi Form No. 3 muoto ei ole malayalaman kirjoitusjärjestelmän merkki. Silti tämä harvinainen kirjoitusjärjestelmä liitetään teoksen tulkintaan.

Unknown script (1972)

Form No. 3 (1972)

Työskennellessään tantran toiseuden kanssa Reddy pääsi eroon omasta länsimaiden määrittämästä leimallisesta toiseudesta ja pystyi luomaan omaperäisen symbolikielen, joka ammensi hänen omista lähtökohdistaan. Näin hän pystyi luomaan jotain uutta maansa taiteeseen ja kansainväliselle taidekentälle.

Oman tantrisen kuvakielen yhdistäminen historiallisiin ja maallisiin aiheisiin

Yksi muoto Reddyn neo-tantrismissa oli henkilökohtaisen tantrisen merkkijärjestelmän ja kuvakielen soveltaminen historiallisiin ja maallisiin aiheisiin. Maalaukset Intian entisestä pääministeristä Jawaharlal Nehrusta (esim. The Philosopher, 1976) kuvaavat kohdettaan ikonisena ja nostalgisena. Näin Reddy nostaa Nehrun historiallisesta henkilöstä universaaliksi ikoniksi. Samaa tyyppiä edustavat maalaukset ensimmäisestä kuukävelystä (esim. Moon Landing No. 2, 1970), joissa muun muassa kuu, astronauttien jalanjäljet ja astronautit rinnastetaan intialaiseen symboliikkaan ja näin aiheesta löydetään ylihistoriallisia merkityksiä. Aiheen kautta pystytään myös luontevasti käsittelemään kosmisia mittasuhteita koskettavia teemoja.

The Philosopher (1976)

Moon Landing (1970)

 
Reddyn taiteelle ominaista on dualiteettien tarkastelu. Hänen teoksissaan yhdistyy ei-esittävä ja esittävä, maallinen ja ylimaallinen ja makrokosmos ja mikrokosmos, joiden yhdistymistä muut dualiteetit myös symboloivat. Tantrismin kehys mahdollistaa tämän ristiriitojen yhdistämisen ja tätä kautta toiseuden esilletuomisen. Näin Reddy tuo esille myös sen, miten tärkeää suhde toiseuteen oli länsimaiselle modernismille.


Mikko M. & Riikka A.H.