Tarot-kortit: Jeu de Marseille

Vuosien 1940–1941 aikana joukko surrealisteja mukaan lukien André Breton asuivat väliaikaisesti Villa Air Belin linnassa Marseillessa, jonne he olivat paenneet natsi-Saksan ohjaamaa Vichyn nukkehallitusta. He etsivät Ranskan etelärannikolla turvallista keinoa matkustaa pois Euroopasta. Elämää linnassa varjosti alituinen pelko joutua pidätetyksi, karkotetuksi tai kuolemanvaaraan. Lievittääkseen tätä tunnetta surrealistit pelasivat pelejä, kirjoittivat runoja ja tekivät yhdessä taidetta. Tähän sisältyi oman tarot-pakan, Jeu de Marseillen, luominen.

Korttipakan neljä maata ovat rakkaus, uni, vallankumous ja tieto. Niitä symboloivat edellisen järjestyksen mukaan punainen liekki, musta tähti, punainen verinen pyörä ja musta lukko. Kuvakortit ovat pakassa: nero (génie), merenneito (sirène) ja taikuri (mage). Kuvakortit ja ässät ovat surrealistien Marseillen-ryhmän* suunnittelemia. Muiden numerokorttien suunnittelu perustuu korttien maiden symboliikkaan. Kuvakortteihin on valittu historiallisia henkilöitä ja kirjojen hahmoja, jotka ovat vaikuttaneet surrealistien taidefilosofiaan.

NERO

Rakkaus

Baudelaire

Uni

Lautréamont

Vallankumous

Markiisi de Sade

Tieto

Hegel

MERENNEITO

Rakkaus

Portugalilainen nunna (Sisar Marianan rakkauskirjeiden päähenkilö)

Uni

Liisa (Liisan seikkailut ihmemaassa)

Vallankumous

Lamiel (Stendhalin postuumisti julkaistun romaanin Lamiel päähenkilö)

Tieto

Hélène Smith (Meedio)

TAIKURI

Rakkaus

Novalis

Uni

Freud

Vallankumous

Pancho Villa (Kenraali Meksikon vallankumouksessa)

Tieto

Paracelsus (Sveitsiläinen renessanssiaikaan elänyt lääkäri, alkemisti ja okkultisti)

JOKERI

Isä Ubu

Surrealistit käyttivät pakkaa ensisijaisesti tarokki-peliin, joka syntyi 1400-luvulla Pohjois-Italiassa. Korttipakka oli surrealistien oma versio Marseillen tarokeista, joita on valmistettu kaupungissa 1600-luvulta lähtien ja joiden ulkonäköä monet muut myöhemmin luodut tarotpakat seurasivat. Keskeisenä erona pakkojen välillä oli se, että Jeu de Marseille sisältää numerokortit, kuvakortit ja jokerin. Marseillen tarokit taas sisältävät neljä kuvakorttia (lähetti, sotilas, kuningatar, kuningas) ja 22 ison arkanan korttia.

Tästä huolimatta surrealistien pakkaa voi käyttää myös ennustamiseen, johon sen omat maat ja kuvakorttien hahmot luovat aivan uudenlaisen symboliikan. Ennustaminen on ylipäänsä jälkikäteen syntynyt tarot-korttien käyttötapa, josta on löydetty ensimmäiset dokumentoidut viitteet 1700-luvulta erityisesti Ranskan alueelta. Tällöin korttien määrä ja niissä kuvatut hahmot olivat pitkälti vakiintuneet.

Tarot-korttien lukutapa eroaa käyttökontekstista riippuen. Kun niillä pelataan, kortin käyttöarvon suhde pelin sääntöihin on keskiössä. Korteista ennustaessa lukijasta tulee eräänlainen maagi, joka kokoaa korttien symboloimista merkityksistä kuvan tulevaisuudesta.

Ehdotus peliksi

Korttipakan luominen Jeu de Marseillen lähtökohdista

Valitse

1 Neljän maan symbolit

2 Kuvakorttien teemat

3 Kuvakorttien henkilöt

Pelin tarkoituksena on avata itselle tärkeiden filosofien, runoilijoiden ja tieteilijöiden vaikutusta omaan ajatteluun. Surrealistien filosofian keskiössä on ajatus omien symbolijärjestelmien luomisesta ja niiden soveltamisesta taiteeseen. Korttipakan luominen on myös ele siitä, että sillä on väliä, millaisille merkityksille altistamme tajuntamme. Ajatteluaan pystyy myös jäsentämään tarkemmin, kun tutkii siihen vaikuttaneita henkilöitä. Korttipakkaa voi käyttää myös ennustamiseen.

* Jeu de Marseillen kortit suunnittelivat ja piirsivät Victor Brauner, André Breton, Oscar Dominguez, Max Ernst, Jacques Hérold, Wifredo Lam, Jacqueline Lamba ja André Masson.

Kirjallisuus

Bauduin, Tessel 2014. Surrealism and the Occult: Occultism and Western Esotericism in the Work and Movement of André Breton. Amsterdam, Netherlands: Amsterdam University Press.

Wouter J. Hanegraaff et al. 2005. Dictionary of Gnosis & Western Esotericism. Leiden, Boston: Brill.

Valokuvia korttipakasta

Le Jeu de Marseille jeu de cartes surréaliste. Centre Pompidou: Bibliothèque Kandinsky.

http://bibliothequekandinsky.centrepompidou.fr/cataloguedoc/fondsphoto/cgi-bin/image.asp?ind=L200500643&no=RLO1&id=L200500643

Syksy

30.6. vuorokausi kestää 24 tuntia ja1 sekunnin. Tämä johtuu siitä, että maapallo ei pyöri tasaisesti ja tähtitieteellisen vuorokauden pituus ei aina ole tasasekunteja. Näitä muutoksia tasaamaan on kehitetty erilaisia järjestelmiä, jotka korjaavat virheen, joista yksi on sekunnin lisääminen vuorokauteen kesäkuun tai joulukuun viimeisenä päivänä. Toinen mielenkiintoinen fakta on, että maan pyörimisliike hidastuu vähitellen, joten vuorokausi pitenee noin 1–5 millisekuntia vuosisadassa. On laskettu, että meidän päivämme on 2,5 millisekuntia pidempi kuin 1820-luvun ihmisillä.

Ensi marraskuussa 2015 saatetaan tehdä päätös siirtyä täysin atomiaikaan, jonka järjestelmässä ei tällaisia virheitä synny. Maailman tarkin atomikello jätättää korkeintaan sekunnin 300 miljoonassa vuodessa. Jos näin tehdään, lopetetaan samalla virallisesti ajan mittaaminen sen perusteella, miten pitkään maapallo pyörii itsensä ympäri ja miten pitkään auringon ympäri. Muutos olisi historiallisesti todella iso, koska ihmiset ovat läpi historiansa mitanneet aikaa planeettojen liikeitä tutkimalla.

Lisää aiheesta

Pro gradu -tutkielmani tekstitaiteesta

Henri Michaux : Mouvements, s. 565

Pro gradu -tutkielmani aseemisesta kirjoituksesta, joka on tekstitaiteen muoto. Sain graduni valmiiksi ja se on nyt luettavissa netissä. Tutkin työssäni tarkasti rajatun tekstitaiteen muodon, aseemisen kirjoituksen, tapaa muodostaa merkityksiä. Aseeminen kirjoitus ei kanna kielellisille ilmauksille tyypillistä semanttista sisältöä, mutta liittyy teemoiltaan, käsittelytavoiltaan ja institutionaalisesti kirjallisuuden piiriin. Kyseessä on alue, joka näyttäytyy marginaalisena, mutta jonka syvempi tarkastelu avaa kirjallisuuden luonteeseen liittyviä keskeisiä ilmiöitä.

Yksi tällainen ilmiö on käsin tehdyn kirjoituksen kehollisuus ja kauneus. Henri Michaux (1899-1984) oli belgialais-ranskalainen runoilija ja kuvataiteilija, joka ilmaisi itseään koko elämänsä ajan aseemisella kirjoituksella. Michaux oli monilahjakkuus, joka kirjoitti romaaneja, runokokoelmia ja esseistiikkaa. Lisäksi hänen tuotantonsa kuvataiteilijana on laaja ja monipuolinen. Hänen viehtymyksensä aseemiseen kirjoitukseen liittyi siihen, että hän koki rajoittavana kaikki vaikutteet, jotka estivät henkilökohtaisen imaisun runoudessa. Yksi tällainen este oli latinalainen aakkosto, jota runoilija ei voinut muokata.

Suosittelen erityisesti graduni lukua, jossa käsittelen Henri Michaux'n teosta Mouvements ("Liikkeet") kehollisesta kirjoittamisen näkökulmasta.Teos on tehty perinteisen kalligrafian tekniikalla ja se palauttaa mieleen käsin kirjoittamisen perinteen, sekä musteella sivelletyn kirjoituksen kauneuden. 

* Henri Michaux 2001: Œuvres complètes 2. Toim. Raymond Bellour ja Yseì Tran. Paris: Gallimard, s. 565.

Videorunoutta Vakiopaineessa

Tiistaina 9.12. klo 18  Baari Vakiopaineen kellaritilassa järjestetään videorunoklubi. Illan aikana nähdään kolme videorunoteosta ja kuullaan tekijöiden ajatuksia omasta työstään. (Kielet suomi, englanti ja saksa.)

Jörg Piringer (s.1974) on itävaltalainen mediataitelija, muusikko ja runoilija, joka on töissään keskittynyt äänirunouteen ja visuaaliseen runouteen. Jörg Piringerin tausta ohjelmoijana näkyy ainutlaatuisena tapana tuottaa visuaalista materiaalia. Lisätietoja: http://joerg.piringer.net/

Max Oravin (s. 1984) on itävaltalainen, Suomessa asuva runoilija ja esitystaiteilja. Oravinin työt yhdistävät kokeellista elokuvaa modernistiseen runouteen. Oravinin runoutta on aikaisemmin julkaistu käännöksinä Tuli&Savu-lehdessä. Lisätietoja http://oravin.tumblr.com/

Mari Laaksonen (s. 1986) on orivesiläinen runoilija ja animaation tekijä. Laaksosen proosarunouteen yhdistyvät stop motion -animaatiot etsivät aineistoaan niin abstraktista kuin konkreettisestakin. Runokokoelma Galleria Noesis julkaistiin 2013. Lisätietoja https://vimeo.com/user34143073

Tilaisuuden järjestävät Sumutus-tiimi ja Keski-Suomen kirjailijat.

Vapaa pääsy!

Order of the Living soittaa Terry Rileyn In C

Order of the Living soittaa Terry Rileyn In C Höstfesteillä 10.10. 20:15. Kuulin nauhoituksen esityksen harjoituksista, joka todella lämmitti minimalismin ystävän sydäntä.

Mielenkiintoista on, että In C on aina erilainen. Soittajilla on 53 numeroitua säettä ja jokainen voi valita, miten pitkään hän soittaa samaa säettä ja milloin hän siirtyy seuraavaan. Esityksen kokonaiskestoa ei ole etukäteen määritelty.

Nauhalla kuului ennen musiikin alkua särinää ja puheääniä. Mikko totesi: "Puhun uutisesta, jossa kerrotaan, että maapallon vesi on vanhempaa kuin aurinko."

Nähdään keikalla!