no prob. kuhan pääsee pois pariisista!
Kirjoituksia kirjallisuudesta, nykytaiteesta ja elokuvista.
Kirjoituksia kirjallisuudesta, nykytaiteesta ja elokuvista.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
tiistai 27. maaliskuuta 2012
perjantai 23. maaliskuuta 2012
ajattelen vapaita autonomisia alueita
ja sinistä tyhjää huoneistoa berliinissä
ja punaisia kaloja jotka uivat ilmassa
ajattelen asioiden hetkellisyyttä
ja sitä miten minä voin kuunnella
ja kadota
kuunnella
ja kadota
ja sitä miten pohja eläinten käyttäytymistä tutkivalle tieteelle
syntyi niin että eläintieteilijät
vuosikymmenien ajan
vain olivat eläinten kanssa
tarkkailivat niitä
tarkkailivat
eivät tehneet mitään
tarkkailivat
miten uskon oppivani kaiken samalla tavalla
yrittämättä mitään
edes nostaa kynää paperin päälle
sitä miten ajattelen ihanteellisen tekstin muodon olevan
vanhan katedraalin sisään sortunut huone
rauniot
rauniot
ajattelen epätäydellisyyttä
mitä Kyon on sanonut
kiinalaisista palatseista
joihin jätettiin aina keskeneräinen rakennus
että tila tulisi valmiiksi
ja ajattelen sitä mitä poika sanoi
virheestä tai epätäydellisyydestä jonka jättäminen musiikkiin
päästää jumalat sisään
ajattelen michaux'n muistiinpanoja kuvitellusta kasvi- ja eläintieteestä
muistiinpano tekstilajina
epämääräisiä listoja päivien epämääräisistä asioista ja aja
tuksi
st
a
ohuita katulamppuja joiden läpi näkee taivaan
ja kaikki pilvet
ja läpinäkyviä rakennuksia, joiden lasien läpi näkee toiseen maailmaan
peilitaloja jotka häviävät näkyvistä
olemme lähdössä pariisiin
poika ostaa kirjan kabbalasta
minä haluaisin oppia elämänpuun
ja siitä miten sitä voi vain olla rauhassa
rauhassa
rauhassa
miten voi vain kuunnella
ja ihmiset paljastavat sisäisen maailmansa
enkä voi kun olla kiitollinen
enkä voi oikeastaan antaa mitään
voin vaan ihastella
ja kuunnella
kuunnella
kuunnella
voin oppia kaiken maailmasta heiltä
toisilta ihmisiltä
jotka tulevat istumaan viereeni ja alkavat puhua
se on ihmeellistä, mistä he tulevat
pikkuiset jumalat
ja sinistä tyhjää huoneistoa berliinissä
ja punaisia kaloja jotka uivat ilmassa
ajattelen asioiden hetkellisyyttä
ja sitä miten minä voin kuunnella
ja kadota
kuunnella
ja kadota
ja sitä miten pohja eläinten käyttäytymistä tutkivalle tieteelle
syntyi niin että eläintieteilijät
vuosikymmenien ajan
vain olivat eläinten kanssa
tarkkailivat niitä
tarkkailivat
eivät tehneet mitään
tarkkailivat
miten uskon oppivani kaiken samalla tavalla
yrittämättä mitään
edes nostaa kynää paperin päälle
sitä miten ajattelen ihanteellisen tekstin muodon olevan
vanhan katedraalin sisään sortunut huone
rauniot
rauniot
ajattelen epätäydellisyyttä
mitä Kyon on sanonut
kiinalaisista palatseista
joihin jätettiin aina keskeneräinen rakennus
että tila tulisi valmiiksi
ja ajattelen sitä mitä poika sanoi
virheestä tai epätäydellisyydestä jonka jättäminen musiikkiin
päästää jumalat sisään
ajattelen michaux'n muistiinpanoja kuvitellusta kasvi- ja eläintieteestä
muistiinpano tekstilajina
epämääräisiä listoja päivien epämääräisistä asioista ja aja
tuksi
st
a
ohuita katulamppuja joiden läpi näkee taivaan
ja kaikki pilvet
ja läpinäkyviä rakennuksia, joiden lasien läpi näkee toiseen maailmaan
peilitaloja jotka häviävät näkyvistä
olemme lähdössä pariisiin
poika ostaa kirjan kabbalasta
minä haluaisin oppia elämänpuun
ja siitä miten sitä voi vain olla rauhassa
rauhassa
rauhassa
miten voi vain kuunnella
ja ihmiset paljastavat sisäisen maailmansa
enkä voi kun olla kiitollinen
enkä voi oikeastaan antaa mitään
voin vaan ihastella
ja kuunnella
kuunnella
kuunnella
voin oppia kaiken maailmasta heiltä
toisilta ihmisiltä
jotka tulevat istumaan viereeni ja alkavat puhua
se on ihmeellistä, mistä he tulevat
pikkuiset jumalat
tiistai 20. maaliskuuta 2012
me lähdemme ehkä venetsiaan
ja yhtäkkiä minun on vaikea keskittyä enää mihinkään
käännän jotain matkakirjaa
ensimmäinen versio on aina kaameata sotkua
en edes yritä päästä sisälle
kirjoitan mitä sattuu niin minun on helpompi ymmärtää toisella kerralla kun luen tekstiä
sillä minulle kirjoittaminen on kaivaus, eräänlaista arkeologiaa
yritän paljastaa jotain, puhdistaa, silottaa
välillä silti on hauskempi jättää asiat hieman likaisiksi
hän kuuntelee ääniä
tykkään olla hänen kanssaan
äiti lähettää viestin, että voisin kirjoittaa paikallissanomalehteen jutun
sarjamurhaajan kanssa samassa kaupungissa, koska
toulousissa
täällä on ammuttu juutalaisessa koulussa rabbi ja kolme lasta
ranska on hälyytystilassa
emme me huomaa mitään
teemme hengitysharjoituksia, poltamme tupakkaa, kävelemme sateenvarjon alla
illalla katsoimme kurosawan unelmia tai unia
jossa kettuja ja persikkapuiden henkiä
hänellä on usein kaulassaan punainen huivi
hiukset ovat sekaisin, hieman androgyynit kasvot
kuten aina pojilla joiden seurassa viihdyn, aina heitä on luultu tytöiksi
en pidä siitä miltä miehet näyttävät ja tuoksuvat
pidän enemmän tyttöjen hymyilevistä kasvoista, kiharista hiuksista ja pyöreistä vartaloista
poskien kuopista
ja sitten heistä, jotka ovat anima ja animus, jotka ovat aurinko ja kuu
heistä joilla on kolmesataa sielua
talk talk
ja lähdemme ehkä veden päälle rakennettuun kaupunkiin
että vuokraemäntä saa olla rauhassa
tuntemattomuus
ja minun pitäisi tehdä töitä ja pitäisi lopettaa se mikä pitäisi
minun pitäisi tehdä kaivauksia
ja muutun yhä hitaammaksi
hitaammaksi
niin kuin lapsuuden painajaisissa, jossa yritin päästä varjoa karkuun kotipihalla
mutta olin hitaampi kuin koko muu maailma niin hidas
että he eivät edes huomanneet jos sormeni liikahti
se kesti yhtä pikään kuin omenapuun kasvaminen
täyteen kukoistukseen
alan tajuta etten saa mitään aikaiseksi
sellaisen työn tekemisen mittakaavalla
on oltava jokin toisenlainen kaava
esimerkiksi sellainen joka syntyy siniseen kuution mutoiseen huoneeseen berliinin
hengitysharjoituksilla
sinisessä vedessä punaisten kalojen kanssa
ja yhtäkkiä minun on vaikea keskittyä enää mihinkään
käännän jotain matkakirjaa
ensimmäinen versio on aina kaameata sotkua
en edes yritä päästä sisälle
kirjoitan mitä sattuu niin minun on helpompi ymmärtää toisella kerralla kun luen tekstiä
sillä minulle kirjoittaminen on kaivaus, eräänlaista arkeologiaa
yritän paljastaa jotain, puhdistaa, silottaa
välillä silti on hauskempi jättää asiat hieman likaisiksi
hän kuuntelee ääniä
tykkään olla hänen kanssaan
äiti lähettää viestin, että voisin kirjoittaa paikallissanomalehteen jutun
sarjamurhaajan kanssa samassa kaupungissa, koska
toulousissa
täällä on ammuttu juutalaisessa koulussa rabbi ja kolme lasta
ranska on hälyytystilassa
emme me huomaa mitään
teemme hengitysharjoituksia, poltamme tupakkaa, kävelemme sateenvarjon alla
illalla katsoimme kurosawan unelmia tai unia
jossa kettuja ja persikkapuiden henkiä
hänellä on usein kaulassaan punainen huivi
hiukset ovat sekaisin, hieman androgyynit kasvot
kuten aina pojilla joiden seurassa viihdyn, aina heitä on luultu tytöiksi
en pidä siitä miltä miehet näyttävät ja tuoksuvat
pidän enemmän tyttöjen hymyilevistä kasvoista, kiharista hiuksista ja pyöreistä vartaloista
poskien kuopista
ja sitten heistä, jotka ovat anima ja animus, jotka ovat aurinko ja kuu
heistä joilla on kolmesataa sielua
talk talk
ja lähdemme ehkä veden päälle rakennettuun kaupunkiin
että vuokraemäntä saa olla rauhassa
tuntemattomuus
ja minun pitäisi tehdä töitä ja pitäisi lopettaa se mikä pitäisi
minun pitäisi tehdä kaivauksia
ja muutun yhä hitaammaksi
hitaammaksi
niin kuin lapsuuden painajaisissa, jossa yritin päästä varjoa karkuun kotipihalla
mutta olin hitaampi kuin koko muu maailma niin hidas
että he eivät edes huomanneet jos sormeni liikahti
se kesti yhtä pikään kuin omenapuun kasvaminen
täyteen kukoistukseen
alan tajuta etten saa mitään aikaiseksi
sellaisen työn tekemisen mittakaavalla
on oltava jokin toisenlainen kaava
esimerkiksi sellainen joka syntyy siniseen kuution mutoiseen huoneeseen berliinin
hengitysharjoituksilla
sinisessä vedessä punaisten kalojen kanssa
torstai 15. maaliskuuta 2012
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Toulouse, Rue du Poids de l'Huile
Liehuvahiuksinen vanha nainen pyöräilee ohi keltaisella Free Tibet polkupyörällä, johon on joka puolelle ripustettu sinipunakeltaisia lippuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)