Toulouse, Mix'art Myrys

Kävelin eilen kohti Mix'art Myrysin squattia. Siellä on Occupy-viikonloppu, jossa näytettiin eilen vapaiden taiteiljoiden tekemä squattidokkari. Kuljeskelin Canal du Midin viertä, kun ilta laskeutui. Katulamput ja vanhat rakennukset sekä leipomoiden ja liikehuoneistojen neonvärivalot heijastuivat läikehtivästä vedenpinnasta. Oli lämmin maaliskuinen ilta. Ohitin Charles Baudelairen kadun. Mietin murskaantuneita kotilonkuoria, joita olen löytänyt kanaalin viereltä. Aluksi ajattelin niiden olevan ihmisten jättämiä, mutta löydettyäni niitä niin usein aloin ajatella, että ehkä ne olivat todella kulkeutuneet Välimereltä asti, jonne kanaali laskee. Vähitellen seutu muuttui rähjäisemmäksi. Tasoristeyksiä, hoitamattomia jättömaita, aitoja täynnä värikkäitä ja repaleisia julisteita, afaltoitu jalkakäytävä muuttui hiekkaiseksi. Saavuin esikaupunkialuelle, ympärillä valtavia kerrostaloja aidattuine pihoineen. kylmää valoa hohkaavia ruokakauppaketjuja, ei juuri ketään muuta likkeellä jalan, pimeää. Minua alkoi pelottaa se etten tuntenut aluetta entuudestaan. Elokuvan jälkeen olisi ollut jo yö ja minun olisi pitänyt kävellä takaisin kotiin yksin. Päätin kääntyä takaisin keskustaan.  Pitää palata squatille sädehtivän auringon aikaan ja opetella tuntemaan seutu.