scum

kuuntelen ääntä, jossa on hyvin hidas rytmi

kuiskauksia

sataa vettä, on pimeää ja lämmintä

välähdyksiä

kirsikkapuut kukkivat

niitä ei voi nähdä

juon mustaa teetä joka on maustettu sitruunalla

ja syön vähän salmiakkia ja suklaata

mietin sitruunapuun hankkimista ikkunalaudalle

keltaista

lämpimän keltaista, joka on tämän kaupungin väri

erästä kahvilaa, jonka nimi on enigme ja joka on hyvin lähellä

ja jonka vessan seinät ovat täydellisen turkoosinsiniset

vessan, jossa säilytetään moppia ja vesiämpäriä

ja jonne pitää kulkea sotkuisen harmaan varaston kautta

sikin sokin

kaadan lisää teetä kuppiin

en halua mitään

oivallan asioita

olemalla hiljaa

odottamattomasti

eräänä yönä heräsin ja tiesin, että minun on matkustettava suomeen

että eristäytymisen aika on ohi

että haluan olla ystävieni kanssa

ja kivan pojan

tunne alkaa toimia kompassina (kuten ystävä kehoitti minua runossa, jonka hän kirjoitti minulle)

ja aurinko

(miten onnellinen olen tästä!) 

tajusin että olen ollut hölmö ja olen

ja että se sataa kuin sade

ja kasvaa kuin muraatti puutarhassa

eikä sillä ole väliä

etten ole vastuussa mistään kauneudesta, jota koen

etten ole vastuussa mistään kauneudesta, jota muut kokevat

enkä minä tarvitse mitään

mutta haluaisin silti ehkä huomenna juosta

juosta hyvin aikaisin aamulla

aikojen välissä