Katsoin Brian Enosta kertovan dokumentin Imaginary Landscapes. Dokumentin äänimaisema on lähellä unta ja mielikuvitusta. Kuva virtaa jokien tavoin pitkin valtateitä, aavikoita, suurkaupunkeja ja ruohotasankoja. On mustavalkoinen kaupunki, hiekan värisiä vuoria, sähköpylväitä, kubistisia keltaisia sinisiä ja valkoisia muotoja, tärähtäneitä esikaupunkialueita, hitaasti liikkuvia pilviä, joshua puita ja lähestyvä horisontti. "Haluan tietää, miltä kuviteltu näköala kuulostaa. Haluan, että kuulija tuntee käyneensä paikoissa, joita ei ole olemassa", Eno sanoo.

Menin aamulla nukkuvan miehen luo, joka heräsi ja sanoi: "Ehkä kiinalaiset ja japanilaiset kuulevat niin hyvin, koska heidän korvansa ovat pään sisässä." Kysyin: "Mitä?" "Ajattelin vain siihen liittyen, kun sanoit että krokotiileilla on korvat pään sisässä", mies jatkoi. Kysyin: "Mitä?" "Niin kun tulit tänne huoneeseen ja kerroit, että krokotiilien korvilla kuulee paremmin", mies sanoi. Kysyin: "Mitä?"