Katsoin Brian Enosta kertovan dokumentin Imaginary Landscapes. Dokumentin äänimaisema on lähellä unta ja mielikuvitusta. Kuva virtaa jokien tavoin pitkin valtateitä, aavikoita, suurkaupunkeja ja ruohotasankoja. On mustavalkoinen kaupunki, hiekan värisiä vuoria, sähköpylväitä, kubistisia keltaisia sinisiä ja valkoisia muotoja, tärähtäneitä esikaupunkialueita, hitaasti liikkuvia pilviä, joshua puita ja lähestyvä horisontti. "Haluan tietää, miltä kuviteltu näköala kuulostaa. Haluan, että kuulija tuntee käyneensä paikoissa, joita ei ole olemassa", Eno sanoo.

Menin aamulla nukkuvan miehen luo, joka heräsi ja sanoi: "Ehkä kiinalaiset ja japanilaiset kuulevat niin hyvin, koska heidän korvansa ovat pään sisässä." Kysyin: "Mitä?" "Ajattelin vain siihen liittyen, kun sanoit että krokotiileilla on korvat pään sisässä", mies jatkoi. Kysyin: "Mitä?" "Niin kun tulit tänne huoneeseen ja kerroit, että krokotiilien korvilla kuulee paremmin", mies sanoi. Kysyin: "Mitä?"

 

 

Matkabaari, Sysmä

La vie quotidienne

Je regardais des épisodes Hercule Poirot d'Agatha Christie. J'essaiais d'aller à la picine mais une carte bleue n'y marchait pas. Je lisais les traductions de fragments et aphorismes de Michaux que j'avais fait et decidais de continuer ce travail demain. Je bouvais beaucoup d'eau et ne mangeais pas de smoothie à la framboise que je veux manger demain. À plus, je regardais des belles filles en sous-vêtements sur Internet. Alors quelle bonné journée!

Des bisous à vous mes chers lecteurs!