Onnellinen joulu.

From the upcoming LAI KHUR tape on Sacred Phrases. Original footage taken from "Images Du Monde Visionnaire" (1964) by Henri Michaux and Eric Duvuvier.

 

Image du monde visionnaire 1964 (FULL) 

viisi + 1 onnen fragmenttia

1. linnunrata
2  jäätelö-överit
3. valkoinen kuunsirppi
4. lakatut varpaankynnet radio-ohjelma
5. auton ikkunasta ohi lipuvat maisemat
6. poikaystävän vanhempien tyhjä talo

Eilen luin hiukan Kenkõn Joutilaan mietteitä Vakiopaineessa, joka on taas auki iltapäivisin, onhan syksy. Kirjassa kerrottiin Kumen tietäjästä, joka menetti taikavoimansa nähdessään vaatteita pesevän naisen valkeat sääret. Aiemmin olin kuljeskellut sinne tänne vesisateessa paetakseni tylsyyttä. Kannen kiinalainen puupiirros näytti kauniilta keltaista pöytää vasten. Yritin keskittää mieleni pöydän aurinkoon.

Hailuoto

 

 

Toulouse – Paris

Jyväskylä, Kankaan alue

 

Jyväskylä, Tourula

Nadja à Paris

 

Directed by Eric Rohmer.
Written and played by Nadja Tesich.
(english subtitles)

---

Olin itse Toulousissa ja kirjoitin gradua Henri Michaux'sta,

mutta täsmälleen tuollaista Ranskassa oli.

Mukava ajatella, että kokemus ei ollut juuri millään lailla yksilöllinen

vaan yksinkertainen ja jaettavissa oleva.

"lili marlene,
me emme voi antaa tuntien raiskata sekunteja"

voi leikkiä ettei ole yö

keittää espressoa ja sekoittaa siihen soijamaitoa

mennä terassille juomaan sitä ja

polttaa pojan käärimää tupakkaa, jollaisia ei normaalisti huoli

voi lounaan sijasta syödä pehmistä ja rasiallisen kirsikoita

ja törmätä sattumalta ystävään puhua aavekaupungeista

ja sopia että menemme kaikki yhdessä

kortepohjan hylätylle paloasemalle kun on yötön yö

pojalla minun punaiset samettihousuni

ja hän tanssii hölmösti balettia jonkin ambientin tahtiin

editoi piisiä kuulokkeet päässä

luen runoa ja istun kuusen alla ja

puhumme kaiken tekemisen taiteenkin lähtökohdista

niiden on on oltava rehelliset

olen onnellinen

lasken puiston liukumäestä enkä syö ruokaa

vaan ostan lontoonrakeita

ja juon lasin viiniä joka piti ruuan kanssa

en ikinä ajatellut että olisi mitään tällaista

ostan valkoista piirustuspaperia kissan pääkallojen piirtämistä varten

viisi filmiä kameraan on tulossa 

aukeilevat ilmansuunnat

"lili marlene

me voimme muovata TILANTEET"

William Kentridge et l'horloge du temps

William Kentridge haluaa lakkauttaa ajan Avignonin taidefestivaaleilla. 

 

Videossa ihastuttavaa spatiaalista elokuvaa. 

In a Manner of speaking

I just want to say

That I could never forget the way

You told me everything

By saying nothing

It's a rainy night

kotini pihalla suuri lehtikuusi

lasiterassilla palaa kaksi kynttilää

keskeneräisen kerrostalon päälle on

levitetty hennon valkoinen suojaharso

varautuneisuutta minussa, 

sunday morning, kuuntelen lyhyttä pätkää velvet undergroundin 

ja nicon yhteislevyltä

hyvin iloista laulua, 

lp-soittimen kajareista toinen revitään alas 

sanelukonetta heilutetaan

laulu muuttuu tärähteleväksi kolinaksi

tärinästä sävelletään musiikkia

ensimmäinen yhteys, 

piha on vyöhyke 1, on tutkittava etukäteen minne voi kävellä

hän kuulee vyöhykkeen aavekoneiden äänet

maamme on vallannut 

hyljättyjen teollisuuskaupunkien kuolemanhiljaisuus

esitämme työtä

teemme kolinaa

juhannus, syömme neljäntäytteen pitsaa, 

haaleasti juuston alta erottuvat

persikka, feta, suolakurkku ja kananmuna 

minä pidän tästä kaikesta 

varsinkin silloin kun seison sateenvarjon alla 

heinäkuun kosteassa hämärässä kädessä kahvikuppi 

kivan pojan kanssa

joka kävelee paljain varpain 

läheisen kerrostalon ikkunassa palaa valo 

poltan tupakkaa toiston pysyvyys 

sade tekee fraktaaleita vesilätäkköön

onko olemassa maita tai vyöhykkeitä, joissa on enemmän olemassa?

jossa kaikki toiveet toteutuvat? 

tai edes se toive, jota ei itse tiedä kantavansa

Sodankylä, Kitisenrannan koulu

Jyväskylä, Minna Canthin katu

Toulouse, Avenue Frédéric Estèbe

2.5.2012
Kadulta löydettyä:

1. joustinpatja viininpunaisin kukin
2. suuri pahvilaatikko, johon mahtuisi itse sisälle
3. vhs-soitin
4. kirurgin ja erikoishammaslääkärin ovikyltit
5. banaaninkuori

In the year 2525

kasvoja

In the year 6565

kasvokasoja

istun puutarhassa ja katselen lammikossa uiskentelevaa metallilohikäärmettä

miten yhtäkkiä kaikki on helpompaa

kesä minussa

aurinko paistaa kuumasti hiuksiin

jotka raidottuvat

ja kasvavat lattiaan asti

gare d'austerlizilla pulujen ääni

joka kaikuu vanhasta aseman kellosta

metron tuoksu

notre damen tukiruoteet

vanha mies joka heiluttaa pyllyä ja pelleillee turisteille

pitsa ja lasi viiniä

tarjoilija joka ei enää kykene vittuilemaan minulle

koska olen asunut täällä tarpeeksi pitkään

sitten yöjunaan, jossa nukun koko matkan

ja aamulla toulousissa

kahvilassa entre temps

kotona annelisen veli, joka on tullut afrikasta

safariasussa

ja kirskuvat ja visertävät linnut linnut linnut

kirsikkapuun kuivuneet kukat nurmella

ja kuihtuneiden syreenien tuoksu

kuuntelen visagea

ja minusta tippuu kaikkien huolien paloja

palapeleja

ja ajattelen vain millaista tanssia diskossa

ja millaista uida kesässä kun aurinko polttaa selkää

millaista puhaltaa kesän hiekkaa suusta

kasvattaa keltaisia ja punaisia idän unikkoja

kukkien meri

miten saan vähitellen niin valmiiksi käännöksiä

että pian voin lähettää kirjeen kustantajalle

miten tärkeintä on olla onnellinen

on olla onnellinen

syödä ehkä vähän pastaa

halvalla mozzarellalla ja sienisäilykkeillä

pitää aurinkoa toisessa kädessään ja kuuta toisessa kädessä

rakastaa kaikkea

vihata kun on sen aika

puhaltaa opossumien, laiskiasten siilien muotoisia saippuakuplia ja pilviä

sataa kasvoille vettä

olla suihkulähteen patsas

nauraa niin että se kaikuu metrotunnelissa

itkeä niin ettei se jää kenellekään epäselväksi

muurata pieniä kiviä laastiin

tehdä mukulakiviteitä

kivisaaria

pystyttää eri pituisa keppejä multaan

jotka ovat metsä

rakentaa pieni vesiputous

jonka vesi laskee lampeen

jonne heitellä kiviä,

päivä toisensa jälkeen

heitellä kiviä lampeen

päivä toisensa jälkeen

Jyväskylä, Kauppakatu

Pariisi, Gare d'Austerlitz

Toulouse, Rue Gatien Arnoult

Toulouse, Place Arnaud Bernard

Oliko se Ranska, joka muutti minut? Vai oliko se aurinko? Vai olitko se sinä?

Toulouse, Jardin des Plantes

scum

kuuntelen ääntä, jossa on hyvin hidas rytmi

kuiskauksia

sataa vettä, on pimeää ja lämmintä

välähdyksiä

kirsikkapuut kukkivat

niitä ei voi nähdä

juon mustaa teetä joka on maustettu sitruunalla

ja syön vähän salmiakkia ja suklaata

mietin sitruunapuun hankkimista ikkunalaudalle

keltaista

lämpimän keltaista, joka on tämän kaupungin väri

erästä kahvilaa, jonka nimi on enigme ja joka on hyvin lähellä

ja jonka vessan seinät ovat täydellisen turkoosinsiniset

vessan, jossa säilytetään moppia ja vesiämpäriä

ja jonne pitää kulkea sotkuisen harmaan varaston kautta

sikin sokin

kaadan lisää teetä kuppiin

en halua mitään

oivallan asioita

olemalla hiljaa

odottamattomasti

eräänä yönä heräsin ja tiesin, että minun on matkustettava suomeen

että eristäytymisen aika on ohi

että haluan olla ystävieni kanssa

ja kivan pojan

tunne alkaa toimia kompassina (kuten ystävä kehoitti minua runossa, jonka hän kirjoitti minulle)

ja aurinko

(miten onnellinen olen tästä!) 

tajusin että olen ollut hölmö ja olen

ja että se sataa kuin sade

ja kasvaa kuin muraatti puutarhassa

eikä sillä ole väliä

etten ole vastuussa mistään kauneudesta, jota koen

etten ole vastuussa mistään kauneudesta, jota muut kokevat

enkä minä tarvitse mitään

mutta haluaisin silti ehkä huomenna juosta

juosta hyvin aikaisin aamulla

aikojen välissä

herään ja menen vihreään kylpyhuoneeseen

olohuoneen oven alta kajastaa valo

vuokraemäntä tekee siellä töitä

miksi näin myöhään mietin

tunnelmassa on jotain nyrjähtänyttä

saan mielikuvan jossa

hän istuu työpöytänsä ääressä päässään

valtava viisi kertaa hänen päänsä kokoinen keltainen aasialainen puunaamio, jossa on mustia raitoja

ja joka kajastaa vierasta valoa

että hän on alkanut tehdä grafiikoita nettisivuille

sellainen naamio

päässään

kohta

juna-asema kello neljä

kolme miestä, jotka nukkuvat, yhdellä keltainen arabimiehen kaapu ja turbaani

yksi on tummaihoinen vihreässä takissa

yksi niin selvästi ranskalainen, ja nousee välillä ja kävelee hermostuneena ympäriinsä

välillä

nukkuu

mietin tuota luottamusta, jättää kaikki tavarat viereensä

ja vain nukahtaa

että vaikka tulisikin ryöstetyksi

siinä jotain valtavasti kauniimpaa

piirrän pojan käteen sydämen

ja minua ujostuttaa

ja sitten ilveilen junan ikkunan takaa

hän lähtee

ja minä joogaan ja siivoan

ja on heti ikävä jotain maailmaa

ja kulttuuria, joka kukoisti hetken ja on nyt ehkä turkoosinsinisessä

miten tajuan että en minä tarvitse

tuhansia mekkoja

tai täydellistä koskemattomuutta

pelkkien päiväkirjansivuilla elämistä

en hienoja kirjoja

ja arvosanoja

en hienoa työtä

en kykyä tehdä taidetta

muuttaa yhteiskuntaa

tai mitään

yhtään mitään

miten tajuan maatessani sängyssä, jossa ei ole lakanoita

vieressäni nukkuva joka on lähdössä yöllä, keväässä, sateessa suomeen

että ainoa asia jota tarvitsen on luottamus

luottamus siihen että

minulla on aikaa tehdä joogaliikkeet

että minä saan käännöksiä valmiiksi vähitellen

että aloitan graduni ja kirjoitan sen

tärkeintä on että kirjoitan sen itse

oikeasta kohdasta ja jos siinä on heikkouksia

ne ovat minun heikkouksiani

on hienoa jos saan nekin näkyviin

luottamus siihen, että

viljelen vielä puutarhaa

ja laitan intialaista ruokaa ihmisille

jotka ovat minulle rakkaita

luottamusta siihen,

että vaikka olisin toisten lähellä en vahingoita heitä

korjaamattomasti

tai itseäni

että elämä on tavallista

sotkuista

likaista

ällöttävää

kirkasta auringonpaistetta puistossa, hetkien, ruohontuoksu

munakoiso, avokado, paprika, porkkana

viereen käpertyvä kissa joogatessa

liian vaaleaa leipää ja juustoa

omenasosetta, jugurttia ja muroja

luottamusta siihen

että kaikki järjestyy

ja siihen

että on

ihmeellisiä väreileviä maailmoja

joihin on portteja,

joita voi etsiä, joiden läpi kulkea

Pariisi, Young & Happy hostelli

 

no prob. kuhan pääsee pois pariisista!

Toulouse, Jung & Happy

 

ajattelen vapaita autonomisia alueita

ja sinistä tyhjää huoneistoa berliinissä

ja punaisia kaloja jotka uivat ilmassa

ajattelen asioiden hetkellisyyttä

ja sitä miten minä voin kuunnella

ja kadota

kuunnella

ja kadota

ja sitä miten pohja eläinten käyttäytymistä tutkivalle tieteelle

syntyi niin että eläintieteilijät

vuosikymmenien ajan

vain olivat eläinten kanssa

tarkkailivat niitä

tarkkailivat

eivät tehneet mitään

tarkkailivat

miten uskon oppivani kaiken samalla tavalla

yrittämättä mitään

edes nostaa kynää paperin päälle

sitä miten ajattelen ihanteellisen tekstin muodon olevan

vanhan katedraalin sisään sortunut huone

rauniot

rauniot

ajattelen epätäydellisyyttä

mitä Kyon on sanonut

kiinalaisista palatseista

joihin jätettiin aina keskeneräinen rakennus

että tila tulisi valmiiksi

ja ajattelen sitä mitä poika sanoi

virheestä tai epätäydellisyydestä jonka jättäminen musiikkiin

päästää jumalat sisään

ajattelen michaux'n muistiinpanoja kuvitellusta kasvi- ja eläintieteestä

muistiinpano tekstilajina

epämääräisiä listoja päivien epämääräisistä asioista ja aja

tuksi

st

a

ohuita katulamppuja joiden läpi näkee taivaan

ja kaikki pilvet

ja läpinäkyviä rakennuksia, joiden lasien läpi näkee toiseen maailmaan

peilitaloja jotka häviävät näkyvistä

olemme lähdössä pariisiin

poika ostaa kirjan kabbalasta

minä haluaisin oppia elämänpuun

ja siitä miten sitä voi vain olla rauhassa

rauhassa

rauhassa

miten voi vain kuunnella

ja ihmiset paljastavat sisäisen maailmansa

enkä voi kun olla kiitollinen

enkä voi oikeastaan antaa mitään

voin vaan ihastella

ja kuunnella

kuunnella

kuunnella

voin oppia kaiken maailmasta heiltä

toisilta ihmisiltä

jotka tulevat istumaan viereeni ja alkavat puhua

se on ihmeellistä, mistä he tulevat

pikkuiset jumalat

me lähdemme ehkä venetsiaan

ja yhtäkkiä minun on vaikea keskittyä enää mihinkään

käännän jotain matkakirjaa

ensimmäinen versio on aina kaameata sotkua

en edes yritä päästä sisälle

kirjoitan mitä sattuu niin minun on helpompi ymmärtää toisella kerralla kun luen tekstiä

sillä minulle kirjoittaminen on kaivaus, eräänlaista arkeologiaa

yritän paljastaa jotain, puhdistaa, silottaa

välillä silti on hauskempi jättää asiat hieman likaisiksi

hän kuuntelee ääniä

tykkään olla hänen kanssaan

äiti lähettää viestin, että voisin kirjoittaa paikallissanomalehteen jutun

sarjamurhaajan kanssa samassa kaupungissa, koska

toulousissa

täällä on ammuttu juutalaisessa koulussa rabbi ja kolme lasta

ranska on hälyytystilassa

emme me huomaa mitään

teemme hengitysharjoituksia, poltamme tupakkaa, kävelemme sateenvarjon alla

illalla katsoimme kurosawan unelmia tai unia

jossa kettuja ja persikkapuiden henkiä

hänellä on usein kaulassaan punainen huivi

hiukset ovat sekaisin, hieman androgyynit kasvot

kuten aina pojilla joiden seurassa viihdyn, aina heitä on luultu tytöiksi

en pidä siitä miltä miehet näyttävät ja tuoksuvat

pidän enemmän tyttöjen hymyilevistä kasvoista, kiharista hiuksista ja pyöreistä vartaloista

poskien kuopista

ja sitten heistä, jotka ovat anima ja animus, jotka ovat aurinko ja kuu

heistä joilla on kolmesataa sielua

talk talk

ja lähdemme ehkä veden päälle rakennettuun kaupunkiin

että vuokraemäntä saa olla rauhassa

tuntemattomuus

ja minun pitäisi tehdä töitä ja pitäisi lopettaa se mikä pitäisi

minun pitäisi tehdä kaivauksia

ja muutun yhä hitaammaksi

hitaammaksi

niin kuin lapsuuden painajaisissa, jossa yritin päästä varjoa karkuun kotipihalla

mutta olin hitaampi kuin koko muu maailma niin hidas

että he eivät edes huomanneet jos sormeni liikahti

se kesti yhtä pikään kuin omenapuun kasvaminen

täyteen kukoistukseen

alan tajuta etten saa mitään aikaiseksi

sellaisen työn tekemisen mittakaavalla

on oltava jokin toisenlainen kaava

esimerkiksi sellainen joka syntyy siniseen kuution mutoiseen huoneeseen berliinin

hengitysharjoituksilla

sinisessä vedessä punaisten kalojen kanssa

kirje eräästä kaupungista

päivät ovat alkaneet mennä nopeammin

teen joogaliikkeitä kun poika neuvoo

 ja herään yöllä aina samaan aikaan

erilaiseen painajaiseen johon olen tukehtua

ja ystäväni unessa raskaana

hikipisara ohimolla

makaa selällään pöydällä ja vatsan nahka pinkeänä

hän sanoo että menee nopeasti kihloihin rakastajien kanssa

koska tulee raskaaksi pelkästä miehen kosketuksesta

hänellä on jo neljä lasta

joista yksi on peruukki

ja hän sanoo, että he jäävät yhteen, jos uusi lapsi syntyy kuolleena

jos se on elävä, he eroavat ja hän hoitaa kaikkia viittä

ja yhtäkkiä hän muuttuu kummalliseksi, nousee ylös

ottaa maljakon käteensä ja lähestyy minua uhkaavasti

haluaa tappaa

muodonmuutos

olemme talossa jossa on ystäviäni joista monet ovat vähän muuttuneet

yksi heistä samanlainen kuin silloin kun olimme 19-vuotta

ja kukaan ei oikein reagoi siihen että minua yritetään tappaa

ystäväni ottaa käteen veitsen ja lähestyy minua sen kanssa

hikeä valuen lapsi mahassaan

menen ulos ovesta näen siellä ystäväni lapset

tajuan että kidnappaamalla yhden voin pelastua

otan yhden lapsista käteeni ja lennän sisään talon yläkerran ikkunasta

yhtäkkiä olenkin lapsuudenkodissani

ystäväni sanoo minulle ettei lapsen kidnappaaminen auta mitään

mutta sitten minä herään ja minua halataan

syömme intialaista ruokaa ja poika sanoo

että hän uskoo jokaisen ihmisen sisällä olevaan universumiin

poika joka löysi kaulastani kohdan joka on ollu kadoksissa jo viisi vuotta

kävelemme sateenvarjon alla

tuijotan repaleisia teippejä roskiksen kulmassa

ja mietiskellessä tuntuu siltä kuin mieleni siirtyisi vähän ruumiin ulkopuolelle

menemme ruokakauppaan

appelsiinimehua, jugurttia, hilloa ja hän matkii intialaisia tansseja

joka paikassa

tanssii joka paikassa aivan hölmöllä tavalla ja minua naurattaa

Toulouse, Rue de Royan

Näin kevään ensimmäisen oranssisiipisen perhosen.

Toulouse, Rue du Poids de l'Huile

Liehuvahiuksinen vanha nainen pyöräilee ohi keltaisella Free Tibet polkupyörällä, johon on joka puolelle ripustettu sinipunakeltaisia lippuja.

Toulouse, Rue de Bordeaux

Toulouse, Mix'art Myrys

Kävelin eilen kohti Mix'art Myrysin squattia. Siellä on Occupy-viikonloppu, jossa näytettiin eilen vapaiden taiteiljoiden tekemä squattidokkari. Kuljeskelin Canal du Midin viertä, kun ilta laskeutui. Katulamput ja vanhat rakennukset sekä leipomoiden ja liikehuoneistojen neonvärivalot heijastuivat läikehtivästä vedenpinnasta. Oli lämmin maaliskuinen ilta. Ohitin Charles Baudelairen kadun. Mietin murskaantuneita kotilonkuoria, joita olen löytänyt kanaalin viereltä. Aluksi ajattelin niiden olevan ihmisten jättämiä, mutta löydettyäni niitä niin usein aloin ajatella, että ehkä ne olivat todella kulkeutuneet Välimereltä asti, jonne kanaali laskee. Vähitellen seutu muuttui rähjäisemmäksi. Tasoristeyksiä, hoitamattomia jättömaita, aitoja täynnä värikkäitä ja repaleisia julisteita, afaltoitu jalkakäytävä muuttui hiekkaiseksi. Saavuin esikaupunkialuelle, ympärillä valtavia kerrostaloja aidattuine pihoineen. kylmää valoa hohkaavia ruokakauppaketjuja, ei juuri ketään muuta likkeellä jalan, pimeää. Minua alkoi pelottaa se etten tuntenut aluetta entuudestaan. On jännittävää asua suurkaupungissa, jossa on paljon rikollisuutta, paljon laitonta maahanmuuttoa, erilaisia kansallisuuksia, kodittomat ovat vallanneet kadut ja huorat päivystävät juna-aseman seuduilla. Elokuvan jälkeen olisi ollut jo yö ja minun olisi pitänyt kävellä takaisin kotiin yksin. Päätin kääntyä takaisin keskustaan.  Pitää palata squatille sädehtivän auringon aikaan ja opetella tuntemaan seutu.

 

Mietin tänään pitkään Japanilaisessa puutarhassa

minkä väriset Virginia Woolfin hiukset olivat.

Oi mustavalkokuvien herättämät kysymykset!

Toulouse, 13 rue de la Bourse

Olin tänään kääntämässä Bapz nimisessä englantilaisessa teehuoneessa. Katosta roikkui vaaleanpunainen ja ruskea pitsisateenvarjo ja kattokruunuja, seinille peilien viereen oli ripustettu päähineita ja pöydällä oli lamppu, jonka varjostimena oli ruskea nahkareunuksinen huopahattu. Skonssit ja cappucino tarjoiltiin vanhojen englantilasien posliiniastioiden sirosta terälehti- ja ornamenttimerestä. Viereisessä pöydässä istui vihreässä pallopaidassa tyttö, joka näytti aivan Virginia Woolfilta, samanlaiset soikeat kasvot, älykkäät silmät ja  vesiputoushiukset. Viimeistelin Michaux'n Ihmeelliseen eläin- ja kasvitieteen sarjaan kuuluvan tekstin Katafalkeista.

Toulouse, Minimes

Kuljen kaduilla tarkkavaisena, jos löytäisin sieltä vaaterekin kesämekoilleni. Täällä hylätyt huonekalut viedään ikkunan alle vihreiden roskiksien viereen sillä kirpputoreja ei ole. Marraskuussa 1 Rue Louis Vignes'llä törmäsin kotimatkalla hylättyyn eebenpuiseen rokokoosohvaan, jonka punainen samettipehmuste teki halkeaman ränsistyneen lähiön punatiilisiin kerrostalohin ja niiden vaaleankeltaisiin irtonaisiin rappauksiin. Niin rähjäinen ja yleellinen samanaikaisesti tämä vaaleanpunainen kaupunkini...

Toulouse, 69 Avenue Frédéric Estèbe

Nuoria kävelemässä kadulla sinisen, lilan ja harmaan pastellisateenvarjon alla.

Toulouse, 1 Avenue des Minimes

Perdue!
Jeune chatte blanche et  grise, des yeux bleus.
09.82.43.62.85

Toulouse, 8 rue de Bordeaux

Toulouse
France

"Because I know that time is always time
And place is always and only place"
Ts. Eliot, Ash Wednesday

Tämä matkakirja eräänlaisena pienenä ja epärealistisena haaveena säilöä jotakin hyvin arkista näistä päivistä joita elän joka hetki täällä vaaleanpunaisessa kaupungissa. Uskon Jumalan löytyvän yksityiskohdista, joten keskityn hyvin pieniin ajan muruihin ja asioihin joita kohtaan jokapäiväisessä elämässä. Ts. Eliot lainauksen olen alun perin löytänyt Chris Markerin elokuvasta Sans Soleil, joka säilöö fragmentteja 1980-luvun Japanista ja Afrikasta ja onnistuu saavuttamaan säteilevän ajan kokemisen tunnun niin luonnollisena että elokuvan katsominen on kuin kuljeskelisi joutilaana päivänä Japanilaisessa puutarhassa. Odotan, että päivät kuluvat...