Kirjoituksia kirjallisuudesta, nykytaiteesta ja elokuvista.
Kirjoituksia kirjallisuudesta, nykytaiteesta ja elokuvista.
Kidnappaa joku & tee hänet onnelliseksi. Valitse joku umpimähkään & vakuuta hänen perineen suunnattoman, hyödyttömän & ihmeellisen omaisuuden – sanotaan vaikka 5000 neliömailia Antarktista, tai ikääntyneen sirkuselefantin, tai bombaylaisen orpokodin tai alkemistisen käsikirjoitusohjelman. Myöhemmin he tulevat huomaamaan uskoneensa hetken johonkin ihmeelliseen & sen seurauksena kenties ovat pakotetut etsimään hiukan intensiivisempää suhdetta olemassaoloonsa. -Hakim Bey-
Pro gradu -tutkielmani aseemisesta kirjoituksesta, joka on tekstitaiteen muoto. Sain graduni valmiiksi ja se on nyt luettavissa netissä. Tutkin työssäni tarkasti rajatun tekstitaiteen muodon, aseemisen kirjoituksen, tapaa muodostaa merkityksiä. Aseeminen kirjoitus ei kanna kielellisille ilmauksille tyypillistä semanttista sisältöä, mutta liittyy teemoiltaan, käsittelytavoiltaan ja institutionaalisesti kirjallisuuden piiriin. Kyseessä on alue, joka näyttäytyy marginaalisena, mutta jonka syvempi tarkastelu avaa kirjallisuuden luonteeseen liittyviä keskeisiä ilmiöitä.
Yksi tällainen ilmiö on käsin tehdyn kirjoituksen kehollisuus ja kauneus. Henri Michaux (1899-1984) oli belgialais-ranskalainen runoilija ja kuvataiteilija, joka ilmaisi itseään koko elämänsä ajan aseemisella kirjoituksella. Michaux oli monilahjakkuus, joka kirjoitti romaaneja, runokokoelmia ja esseistiikkaa. Lisäksi hänen tuotantonsa kuvataiteilijana on laaja ja monipuolinen. Hänen viehtymyksensä aseemiseen kirjoitukseen liittyi siihen, että hän koki rajoittavana kaikki vaikutteet, jotka estivät henkilökohtaisen imaisun runoudessa. Yksi tällainen este oli latinalainen aakkosto, jota runoilija ei voinut muokata.
Suosittelen erityisesti graduni lukua, jossa käsittelen Henri Michaux'n teosta Mouvements ("Liikkeet") kehollisesta kirjoittamisen näkökulmasta.Teos on tehty perinteisen kalligrafian tekniikalla ja se palauttaa mieleen käsin kirjoittamisen perinteen, sekä musteella sivelletyn kirjoituksen kauneuden. * Henri Michaux 2001: Œuvres complètes 2. Toim. Raymond Bellour ja Yseì Tran. Paris: Gallimard, s. 565.
Tiistaina 9.12. klo 18 Baari Vakiopaineen kellaritilassa järjestetään videorunoklubi. Illan aikana nähdään kolme videorunoteosta ja kuullaan tekijöiden ajatuksia omasta työstään. (Kielet suomi, englanti ja saksa.)
JörgPiringer (s.1974) on itävaltalainen mediataitelija, muusikko ja runoilija, joka on töissään keskittynyt äänirunouteen ja visuaaliseen runouteen. Jörg Piringerin tausta ohjelmoijana näkyy ainutlaatuisena tapana tuottaa visuaalista materiaalia. Lisätietoja: http://joerg.piringer.net/
Max Oravin (s. 1984) on itävaltalainen, Suomessa asuva runoilija ja esitystaiteilja. Oravinin työt yhdistävät kokeellista elokuvaa modernistiseen runouteen. Oravinin runoutta on aikaisemmin julkaistu käännöksinä Tuli&Savu-lehdessä. Lisätietoja http://oravin.tumblr.com/
Mari Laaksonen (s. 1986) on orivesiläinen runoilija ja animaation tekijä. Laaksosen proosarunouteen yhdistyvät stop motion -animaatiot etsivät aineistoaan niin abstraktista kuin konkreettisestakin. Runokokoelma Galleria Noesis julkaistiin 2013. Lisätietoja https://vimeo.com/user34143073
Tilaisuuden järjestävät Sumutus-tiimi ja Keski-Suomen kirjailijat.
Order of the Living soittaa Terry Rileyn In CHöstfesteillä 10.10. 20:15. Kuulin nauhoituksen esityksen harjoituksista, joka todella lämmitti minimalismin ystävän sydäntä.
Mielenkiintoista on, että In C on aina erilainen. Soittajilla on 53 numeroitua säettä ja jokainen voi valita, miten pitkään hän soittaa samaa säettä ja milloin hän siirtyy seuraavaan. Esityksen kokonaiskestoa ei ole etukäteen määritelty.
Nauhalla kuului ennen musiikin alkua särinää ja puheääniä. Mikko totesi: "Puhun uutisesta, jossa kerrotaan, että maapallon vesi on vanhempaa kuin aurinko."
Kurssilla tutustutaan fiktiiviseen ensyklopediatekstiin lajityyppinä ja kirjoitetaan tekstejä kuvitteellisista maista, kasveista, eläimistä, keksinnöistä ja tieteellisistä aiheista. Kurssin lopuksi tekstit kootaan yhteen ja liitetään osaksi yhteisötaideteosta.
Kurssin tavoitteena on esitellä fiktiivinen ensyklopediateksti lajityyppinä, sekä tutustua käytännössä yhteisölliseen kirjoittamiseen ja yhteisötaiteen tekemiseen. Kurssilla käydään läpi fiktiivisen tekstin kirjoitusprosessin kaikki vaiheet: suunnittelu, kirjoittaminen, loppueditointi ja julkaisu.
Opettaja Riikka Ala-Hakula on filosofian maisteri Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmasta. Hän on suomentanut ranskalaisen runoilijan Henri Michaux'n tekstejä kuvitteellisesta eläin- ja kasvitieteestä.
Kurssin hinta on 100 euroa (Kirjan talon jäsenet/ opiskelijat/ työttömät/ eläkeläiset 50 euroa).
Kurssille mahtuu kahdeksan osallistujaa ja ilmoittautuminen on jo voimassa.
Esillä on Raisa Marjamäen
ruonoinstallaatio, Sami Liuhdon tekstitaidetta ja Hortus
Mirabilis-yhteisötaideteos, johon osallistuu Etelä-Pohjanmaan Kirjoittajakoulu
ja Joona Ruusuvuori.
Taiteen katselun lomassa voit
käydä selvittämässä tulevaisuutesi runoennustajalta.
Luovuusterapiayhdistys Aistein ry
esittelee toimintaansa. Aikuisille on luvassa ohjattu aistirata, joka sisältää
itsetuntemusta tukevia tehtäviä. Voit myös istua nurmikolla ja tehdäohjeistettuja tehtäviä itsenäisesti.
Tilan visuaalisesta ilmeestä vastaa Sirpa Varis.
15.00 LAPSILLE JA NUORILLE
Katri Alatalo lukee katkelmia
fantasiaromaaneista Karnin labyrintti ja
Laulu kadonneesta saaresta. Katkelmat
kertovat ihmeellisistä puutarhoista.
Lasten ja nuorten
sanataideyhdistys Rapina ry järjestää
lapsille kirjallisuusaiheista ohjelmaa.
16.00 PIKNIK Tervetuloa yhteispiknikille! Ota
oma huopa ja eväät mukaan.
Toinen mahdollisuus osallistua Luovuusterapiayhdistys Aistein ry:n
itsetuntemusta kartoittavaan aistirataan.
17.00 Helsinkiläinen Virpi Alanen lukee
luontoaiheisia runoja kokoelmasta Ystävätär
K. Pääsemme myös kuulemaan miniesseitä hänen uudesta käsikirjoituksestaan.
Tekstit parveilevat kirjoituksen maailmasta puutarhan uumeniin.
Helsinkiläinen Niklas Salmi lukee
haikuja kokoelmasta Siipimobiili.
18.00 Willie Männikkölahti lukee
runojaan englanniksi.
Seinäjokilainen Tero Hannula esittää
runoperformanssin.
Kolmas mahdollisuus osallistua
Luovuusterapiayhdistys Aistein ry:n itsetuntemusta kartoittavaan aistirataan.
19.00 SISÄLLÄ KIRJAILIJATALOSSA
Esa Vierimaan ja Juho Pylvänäisen folkduo Moly esiintyy.
Olli-Pekka Tennilä lukee runoja.
20.00
Jari-Matti Nurminen soittaa
minimalistisia akustisia tutkielmia ajasta ja muutoksesta kitaralla.
21.00 ELÄVÄÄ KUVAA
Esitämme Oskar Revon ja Suvi
Behmin lyhytelokuvan.
Ilta päättyy Max Oravinin ja Mari
Laaksosen runovideoihin.
10.15 Anna Helle: The Affective Performatives of Body and Sexuality in Tytti Heikkinen's Shadows of Astronauts.
10.45 Maria Valkama: Das gewaltige Element. Hölderlin and the natural ground of poetry.
11.15 Jennie Baker : ‘The Music of What Happens’: Deictic Shifting in the Closural Space and Ending in Heaney’s Present.
Section II Chair Risto Niemi-Pynttäri
10.15 Outi Oja: Muuttuva runoilijakäsitys ja tekijänoikeudet.
10.45 Satu Erra: Runous käsityönä lukion työpajoissa.
11.15 Emilia Karjula: Subjunktiivinen tila kirjoittajaryhmässä.
12.00 Keynote Speaker Don Paterson (title to be confirmed)
13.00 Lunch & Coffee
Section III Chair Don Paterson
14.00 Miikka Laihinen: Reading Experiments. A New Materiality of Language in Contemporary Finnish Poetry.
14.30 Siru Kainulainen: Experience and movement: reading as interaction.
15.00 Maaria Pääjärvi: Experiencing experimental criticism.
15.30 Kaisa Ahvenjärvi: Lost language in Sámi poetry.
Section IV Chair Satu Erra
14.00 Hanna-Miia Siisiäinen: Haiku ja yksinkertainen ympäristön havainnointi.
14.30 Riikka Ala-Hakula: Aseeminen kirjoitus visuaalisen runouden ilmaisukeinona Henri Michaux'n runokokoelmassa Mouvements (1951).
15.00 Risto Niemi-Pynttäri: Tekstipaja ja esijulkinen kommentointi.
16.00 Keynote Speaker Antti Salminen: Post-fossil Experimentalism(s). Remarks on Poetry and Energy.
17.00 Open discussion
****
20.00 Conference Party at the Writers's House with poetry readings, wine and nibbles
Metsän eläimet ovat saaneet kuulla Puutarhataide-festivaaleista, ja nämä tunnetusti uteliaat havupöheiköjen asukkaat ovat päättäneet vaeltaa katsomaan, millaisia olentoja ja kasveja paikan päältä löytää.
Olin Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2012, jolloin unkarilainen ohjaajan Béla Tarr oli kutsuttu vieraaksi. Istuin tilaisuudessa eturiviin, koska olin töissä festivaalin tiedotuksessa.
Yhtäkkiä Béla Tarr katsoi minua suoraan silmiin. En koskaan unohda hänen katsettaan. Silmät itkivät. Kasvojen ihon juonteissa näkyi koko maailma. Surustaan huolimatta ohjaaja vastasi rauhallisena haastattelussa esitettyihin kysymyksiin. Välillä hän kertoi jonkin ilkikurisen jutun ja kosteat silmät kapenivat virneeseen.
Kirjoitin tilaisuudesta lyhyen tekstin ja se saa yhä kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Muistan unkarinkielisen runonomaisen puheen, joka oli niin totuudellista, että se muutti minua.
"Ei ole
elokuvia. Elokuvaa ei ole." Tämä on unkarilaisen Béla Tarrin (1955) vastaus
kysymykseen, minkä elokuvan hän ottaisi mukaan autiolle saarelle.
Kun Tarrilta
kysytään lapsuuden elokuvamuistoja, hän sanoo: "Totta puhuen eivät ihmiset
niinkään muista lapsuudestaan elokuvia vaan kohtaamansa ihmiset.
Elokuva on maailman peili. Kuka olisi kiinnostunut peilikuvasta, kun todellisuus
on silmiemme edessä."
Ohjaajan
pääteos Sátántangó on yli seitsemän tuntia kestävä kuvaus maailman ja ihmisen
tilasta. Ohjaaja tiesi alusta asti tekevänsä pitkää elokuvaa. Hän suunnitteli
siitä kuuden tunnin mittaista, mutta lopulta siitä tuli vielä hieman pidempi. "Käytimme
elokuvan tekoon 120 kuvauspäivää ja tuhottomasti filmiä.Elokuvaa tehtiin niin pitkään, koska sitä pystyttiin kuvaamaan vain kesäisin ja syksyisin. Rakastimme sen tekoa. Aivan kuin elämämme
olisi ollut ikuisesti tämän elokuvan kuvaamista."
Pitkä otos
ja kuvauksen hitaus ovat Tarrin Damnation-elokuvassa (1988) vakiintuneen tyylin tunnuspiirre. ”Pitkä otos on oivallinen, koska näyttelijä,
jota kuvataan kymmenen minuuttia, ei enää pysty jatkamaan näyttelyään vaan
alkaa elää.”
Elokuvan
kokonaisuus on ohjaajan mielessä jo ennen kuvauksien alkua eikä hän käytä niissä
käsikirjoitusta. "Elokuva on ihmiskatse. Tässä suhteessa on aivan sama, mikä
tarina on. Niin se on ollut Vanhasta testamentista lähtien. Varsinainen tarina ei ole kiinnostava, vaan ihmisen esiintulo elokuvan
kautta."
Elokuvan
musiikki ja näyttelijävalinnat ovat myös valmiina ennen kuvauksien alkua.
Ohjaaja sanoo pitävänsä siitä, että kokkauksen ainekset ovat valmiina ennen
kuin aletaan tehdä töitä.
Näyttelijöiden
valitsemista Tarr vertaa puolison ja rakastetun löytämiseen. Tietyillä
tapahtumilla ja kohtaamisilla on seurauksensa. Hän ajattelee, ettei pidä etsiä,
vaan huomata.
Tarr on kuvausryhmän suhteen hyvin uskollinen.
Hän on tehnyt töitä samojen näyttelijöiden kanssa vuosikausia ja Damnation-elokuvasta lähtien hän on työskennellyt myös saman käsikirjoittajan, leikkaajan ja säveltäjän
kanssa.
Torinon
hevonen (2011) on ohjaajan mukaan hänen viimeinen elokuvansa. "Elokuvani ovat
syntyneet niin, että niistä jokaisessa olen ottanut esiin jonkun
kysymyksen, jonka käsittelyä olen jatkanut seuraavassa. Enää ei ole jatkettavaa. Kiertokulku
päättyi Torinon hevoseen."
Tarrin lyhytelokuva prologue, jonka näyttelijät elävät. Elokuva on kaunein näkemäni tutkielmaa katseesta.
Prologue kuuluu Visions of Europe (2004) lyhytelokuvasarjaan, jossa 25:lle eurooppalaiselle ohjaajalle annettiin tehtäväksi kuvata pala Eurooppaa. Jokaisesta EU:n jäsenmaasta valittiin yksi ohjaaja. Lyhytelokuvien kesto on viisi minuuttia. Sarjan suomalainen elokuva on Aki Kaurismäen Bico.
16.6.2012 AAMUKESKUSTELUSSA BÉLA TARR
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Jyväsjärvi soittaa kumeaa, polyfonista ja orgaanista jäidenlähtömusiikkia.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Jyväskylä-avantgardea 80-luvun alusta. Karri Kokko kiipeää Jylkkärin kabinettiin Ilokiven tyylikkäistä ikkunoista. Ilokivessä on hieno valokuvanäyttely tilan historiasta, josta tämäkin kuva löytyy.
Kuva on julkaistu myös Iloa kiven sisässä -artikkelikokoelmassa, jonka ovat toimittaneet Antti Seppänen ja Marjo Vallittu.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
"'Riitti' ei ole tapahtuma vaan toistettavuutena jokaisen merkin rakenteellinen piirre." J. D.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
me & Burroughs
Grandfather of William S. Burroughs invented an adding machine. Later The Burroughs Corporation moved into programmable ledgers and then computers. This photo is from Agora Center where you can find an old Burroughs. Agora Center is situated in the city of Jyvaskyla, in central Finland.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Unet välkkyy. Eilen pääsin selville valtamerien aivoista. Levät ja korallit ovat yhteydessä toisiinsa vaaleanpunaisella ja petrolinsinisellä sähkömagneettisella säteilyllä.
Yesterday, I went to my mailbox and I found this parcel which made me smile. The text means: "...for year of the horse." A very good friend of mine had sent me a Finnish translation of André Breton's Nadja.
seraph. A six-winged angel; the highest choir or order of angels in Christian angelology, ranked above cherubim, and below God.
maanantai 6. tammikuuta 2014
"Duchamp ihaili Mallarméssa tämän tyyliä, täsmällisyydessään huippuun kehitettyä kieltä symboleineen. Suuri lasi olikin otsikoitu Mallarmén esikuvan mukaan proosarunoksi. Kyse ei ollut kuvasta, vaan viiveestä lasissa. Viive tarkoitti symbolin aiheuttaman merkityksen viivästymää." -Irmeli Hautamäki