In a Manner of speaking

I just want to say

That I could never forget the way

You told me everything

By saying nothing

It's a rainy night

kotini pihalla suuri lehtikuusi

lasiterassilla palaa kaksi kynttilää

keskeneräisen kerrostalon päälle on

levitetty hennon valkoinen suojaharso

varautuneisuutta minussa, 

sunday morning, kuuntelen lyhyttä pätkää velvet undergroundin 

ja nicon yhteislevyltä

hyvin iloista laulua, 

lp-soittimen kajareista toinen revitään alas 

sanelukonetta heilutetaan

laulu muuttuu tärähteleväksi kolinaksi

tärinästä sävelletään musiikkia

ensimmäinen yhteys, 

piha on vyöhyke 1, on tutkittava etukäteen minne voi kävellä

hän kuulee vyöhykkeen aavekoneiden äänet

maamme on vallannut 

hyljättyjen teollisuuskaupunkien kuolemanhiljaisuus

esitämme työtä

teemme kolinaa

juhannus, syömme neljäntäytteen pitsaa, 

haaleasti juuston alta erottuvat

persikka, feta, suolakurkku ja kananmuna 

minä pidän tästä kaikesta 

varsinkin silloin kun seison sateenvarjon alla 

heinäkuun kosteassa hämärässä kädessä kahvikuppi 

kivan pojan kanssa

joka kävelee paljain varpain 

läheisen kerrostalon ikkunassa palaa valo 

poltan tupakkaa toiston pysyvyys 

sade tekee fraktaaleita vesilätäkköön

onko olemassa maita tai vyöhykkeitä, joissa on enemmän olemassa?

jossa kaikki toiveet toteutuvat? 

tai edes se toive, jota ei itse tiedä kantavansa