Katafalkit 1
Tältä alueelta löytyy vielä joukoittain pieniä eläimiä, joiden ruumis on vanua. Kävelette niiden päältä mutta jälkeenpäin löydätte ne täysin vahingoittumattomina. Ainut tapa vaurioittaa eläimiä on seuraavanlainen: hännästä lähtien kolmasosa niiden selkärangasta on luuta, ja jos siihen osuu jotain, selkäranka ei kasva normaalisti vaan jauhautuu ja eläin kaatuu kömpelösti maahan. Miksi, sitä kukaan ei tiedä, mutta kun luu avataan, löydetään ainoastaan taikinaa, joka ei ole mitenkään erikoista.
On myös toinen eläin, jonka selkäranka on katafalkkiluuta. Eläin on ristiinnaulittu nuorena ja se on suurempi kuin kananmuna. Kun sitä lähestyy, se potkaisee vihollista kohti yhden lentävistä kavioistaan, yhden koninpotkuistaan. Se pystyy puolustautumaan joka suuntaan kääntäen takaruumistaan ruuvikierteen lailla. Eläin on vihamielinen hyökätessään (muttei muuten) ja ollessaan suunniltaan se pysyy taisteluasemissa tarvittaessa kaksi vuorokautta. Sen jälkeen se uusii automaattipotkunsa ja panee vihollisen pakettiin ensimmäisen luokan hautauksella. Potku tekee vihollisesta niin puhdasta jälkeä, että kun näemme katafalkkeja ryhmissä: isän ja lapset – liikutumme nähdessämme tämän kuoleman uudenlaisen ilmentymän – joka toimii nyt perheinä.
1Katafalkki tarkoittaa ruumisarkun koroketta.
Valikoimasta La nuit remue (1935) suomentanut Riikka A.H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti