Rebecca M. Brown kirjoittaa artikkelissaan P. T. Reddy, Neo-Tantrism, and Modern Art in India (2005) intialaisen kuvataiteilijan Pakhal Tirumala Reddyn taiteellisen identiteetin muodostumisesta neo-tantrisen suuntauksen kautta. Artikkeli käsittelee myös Reddyn suhdetta kansainväliseen taidekenttään ja intialaisten taiteilijoiden kohtaamia haasteita heidän yrittäessään sulautua länsimaiseen modernistisen taiteen maailmankuvaan.
Reddyn taiteilijanura alkoi vuonna 1935 hänen päästyä Bombaylaiseen taidekouluun. 1940-luvun alkupuoli oli hänelle taiteellisesti aktiivista aikaa ja hän perusti Young Turks-nimisen nykytaideryhmän. Pari vuotta ryhmän perustamisen jälkeen hän kuitenkin kiinnostui Intian itsenäisyyttä ajavien ryhmien toiminnasta ja taiteellinen toiminta jäi taka-alalle. Reddy joutui jättämään kotinsa Lahoressa vuonna 1947 Intian ja Pakistanin itsenäistyessä ja Lahoren jäädessä Pakistanille. Myös siihenastinen taiteellinen tuotanto jäi Lahoreen ja tuhoutui. Reddy kiinnostui taiteen tekemisestä uudelleen 1950-luvulla ja piti vuonna 1956 ensimmäisen näyttelyn tauon jälkeen.
Brownin mukaan modernistinen käsitys maailmasta perustuu 1700- ja 1800-luvulta periytyvään olettamukseen, että länsimainen tieteellinen ja teollinen kulttuuri on sivistyneempää ja kehittyneempää verrattuna muuhun maailmaan. Tästä ajatuksesta nousee myös se 1800-luvun lopulla symbolistisen taidesuuntauksen aloittanut käsitys alkukantaisista, aidoista ja universaaleista merkeistä, joita löytyy erityisesti länsimaalaisten primitiivisinä pitämistä kulttuureista. Viehtymys Aasian ja Afrikan alkuperäistaiteeseen onkin ominaista länsimaiselle modernistiselle taiteelle.
Intialaisten taiteilijoiden oli vaikeaa suhtautua ja päästä mukaan kansainväliseen taidemaailmaan modernistisen taidekäsityksen ollessa vallalla. Intialainen taiteilijahan osaltaan edusti tätä stereotyyppistä alkukantaista ja tuntematonta toiseutta, joka oli modernistisen taiteen ihanne. Piti siis löytää joku toinen kohde tälle tuntemattomalle ja löytää universaali mutta samalla omaperäinen kuvakieli. Näistä lähtökohdista syntyi neo-tantrismi.
Tantrismi ja neo-tantrismi P. T. Reddyn taiteessa
Tantrismi on vanha, laaja ja vaikeasti määriteltävä filosofinen suuntaus, jonka merkkejä, oppeja sekä tekniikoita käytetään monessa uskonnossa kuten esimerkiksi hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Nykyään tantrismi on jo hieman tunnetumpi käsite, mutta Reddyn aloittaessa työskentelyn aiheen piirissä, se oli suurelle yleisölle tuntematon länsimaissa. Se oli vieras myös intialaisille ja näin se tarjosi paikallisille taiteilijoille mahdollisuuden kohdata toiseus.
Yhtenä tantran ydinajatuksena voidaan pitää sitä, että näkyvällä maailmalla eli makrokosmoksella on aina vastineensa mikrokosmoksessa. Mikrokosmoksena voi toimia esimerkiksi ihmisen ruumis. Tällöin yhteys makrokosmokseen, eli universumiin, löytyy ruumiin kautta liikeharjoitusten, seksin tai vaikka ihmisäänen avulla. Kuvataiteen kannalta mielenkiintoinen tapa luoda yhteys makrokosmokseen tapahtuu kuvan eli yantran avulla.
 |
| Sree (1971) |
Yantra on geometrinen kuvio, joka kuvaa jotain universaalia totuutta kosmoksesta ja auttaa tantran harjoittajaa pääsemään yhteyteen makrokosmoksen kanssa. Reddy tutustui yantroihin kuvittaessaan vaimonsa kirjaa Harivamsa in Telugu (1973) traditionaalisilla intialaisilla uskonnollisilla kuvilla. Pian hän alkoi kehittelemään näiden kuvioiden pohjalta omaa symbolijärjestelmäänsä. Maalauksissa Sree (1971) ja The Kiss (1972) yantrojen geometriset viivat muuttuvat ihmisen ruumiinosiksi ja kasvoiksi. Teoksissa on myös yantroista poiketen tekstiä ja esimerkiksi The Kiss viittaa 1800-luvun lopun ranskalaisen kuvanveistäjän Auguste Rodinin samannimiseen veistokseen. Yantrojen lisäksi Reddy kuvasi myös tantran ääneen lausuttavia tavuja, mantroja. Tästä esimerkkinä teos Emergence of the Sound (1970), joka kuvaa kirjoitetun tavun ja sen symboliikan lisäksi tavun värähtelyä lausuttuna.
 |
| Emergence of the Sound (1970) |
Teoksissa Unknown script (1972) ja Form No. 3 (1972) Reddy työskentelee kirjoitusjärjestelmien piirissä. Töissä kirjoitusakti hallitsee koko työn kompositiota. Kuvassa Unknown Script katsoja näkee ikään kuin häivähdyksen kielellisistä kirjoitusmerkeistä, joita kuvassa ei kuitenkaan ole. Huomio kiinnitetään siihen mitä yksityiskohtia tietystä kulttuurista tiedetään ja mitä ei. Aiemmissa töissään Reddy on tehnyt tunnetuksi devanagarin tavusymboleita "Sri" ja "Om", jotka tunnistettiin intialaisen ja länsimaisen yleisön piirissä 1960- ja 1970-luvulla. Työssä Form No. 3 keskustaan on sijoitettu ikuisuutta symboloiva &-merkki, joka näyttää liittyvän johonkin toiseen muotoon. Kun tateilija alkaa muuttaa näitä symboleita omaksi ikonografiakseen, ne alkavat viitata myös intialaisille vieraaseen kirjoitusjärjestelmään, kuten muinainen malayalama.
Lisäisin Brownin huomioihin myös sen, että taiteilijan omaa ikonografiaa saatetaan herkästi tulkita semanttisina merkkeinä, vaikka se olisi aseemista (eli se ei kantaisi kielellistä merkitystä) kuten teoksissa Form No. 3 ja Unknown script. Syynä voi olla se, että eksoottisen maan kulttuuria ei tunneta tarpeeksi hyvin, jotta voitaisiin olla varmoja milloin merkki on semanttinen ja milloin aseeminen. Lisäksi kyseessä voi olla laajempi länsimainen viehtymys logosentrismin: kieltä, sanoja ja merkityksiä tulkitaan myös sinne, missä niitä ei todellisuudessa ole. Esimerkiksi Form No. 3 muoto ei ole malayalaman kirjoitusjärjestelmän merkki. Silti tämä harvinainen kirjoitusjärjestelmä liitetään teoksen tulkintaan.
 |
| Unknown script (1972) |
 |
| Form No. 3 (1972) |
Työskennellessään tantran toiseuden kanssa Reddy pääsi eroon omasta länsimaiden määrittämästä leimallisesta toiseudesta ja pystyi luomaan omaperäisen symbolikielen, joka ammensi hänen omista lähtökohdistaan. Näin hän pystyi luomaan jotain uutta maansa taiteeseen ja kansainväliselle taidekentälle.
Oman tantrisen kuvakielen yhdistäminen historiallisiin ja maallisiin aiheisiin
Yksi muoto Reddyn neo-tantrismissa oli henkilökohtaisen tantrisen merkkijärjestelmän ja kuvakielen soveltaminen historiallisiin ja maallisiin aiheisiin. Maalaukset Intian entisestä pääministeristä Jawaharlal Nehrusta (esim. The Philosopher, 1976) kuvaavat kohdettaan ikonisena ja nostalgisena. Näin Reddy nostaa Nehrun historiallisesta henkilöstä universaaliksi ikoniksi. Samaa tyyppiä edustavat maalaukset ensimmäisestä kuukävelystä (esim. Moon Landing No. 2, 1970), joissa muun muassa kuu, astronauttien jalanjäljet ja astronautit rinnastetaan intialaiseen symboliikkaan ja näin aiheesta löydetään ylihistoriallisia merkityksiä. Aiheen kautta pystytään myös luontevasti käsittelemään kosmisia mittasuhteita koskettavia teemoja.
 |
| The Philosopher (1976) |
 |
| Moon Landing (1970) |
Reddyn taiteelle ominaista on dualiteettien tarkastelu. Hänen teoksissaan yhdistyy ei-esittävä ja esittävä, maallinen ja ylimaallinen ja makrokosmos ja mikrokosmos, joiden yhdistymistä muut dualiteetit myös symboloivat. Tantrismin kehys mahdollistaa tämän ristiriitojen yhdistämisen ja tätä kautta toiseuden esilletuomisen. Näin Reddy tuo esille myös sen, miten tärkeää suhde toiseuteen oli länsimaiselle modernismille.
Mikko M. & Riikka A.H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti